Vallilan–Hermannin seutu on upea pimeänä, kuten varmasti mikä tahansa kaupunkiympäristö vailla sähköä. On kovin hiljaista, mitä nyt muutama moottorilla ja neljällä tai useammalla renkaalla varustettu tappokone jyristää Sturenkatua, jonne sähköä näyttäisi riittävän paitsi tämän talon kohdalla.

Helsingin ydinenergialaitos, jonka juuri kerrottiin perineen liikaa siirtomaksuja, on näköjään huomannut vian, ja arvelee sen korjauksen kestävän 1,5 tuntia. Kenties kostivat kaupunkilaisille, kun Korkein hallinto-oikeuskin hylkäsi sähköyhtiön valituksen ja siten vahvisti kuppauksen. Suomen kohta pienenevä tietotoimisto ei tiennyt kertoa katkosta ainakaan ennen kuin kerroin heille.

Tässä ja naapuritalossa ei toimi juuri mikään muu sähkölaite kuin keittiön seinäkello pattereilla, kännykkä ja tämä tietokone akuilla. Kaikkihan tietävät, ettei sähkön tuotantotavalla ole ympäristön kannalta väliä, sillä sähköhän tulee pistorasiasta. Mutta eikö yhtä selvää ole, että sähkön kulutus saataisiin mukavasti romahtamaan lopettamalla sen jakelu? Saanko minä päättää, mistä katkaisijasta käännetään ensin?

Jos koneessa ei olisi virtaa, en varmaan par'aikaa harmittelisi valtamedian toimittajien kykyä muunnella totuutta sekä valtaa määritellä sitä, mikä on tärkeää. Ja osa kansasta näköjään ostaa kaiken mitä verenhimoinen media syöttää. Myönnetään, että minuakin harmittaa, jos joistakin teineistä on siistiä korostaa suonissaan virtaavaa testosteronia kivittämällä poliisiksi naamioituneita ihmisiä. Mutta ilmiö on huomattavasti marginaalisempi kuin tiedotusvälineet antavat ymmärtää.