Kaikkien muiden tärkeiden kampanjoidensa lisäksi Amnesty on avannut kampanjan internetsensuuria ja -vainoa vastaan:



Sivulla voi allekirjoittaa vetoomuksen ja vaikka lisätä omalle sivulleen bannerin. Käykää!

Kiinassa aktivisteja on tuomittu kymmeneksi vuodeksi Yahoon paljastettua sähköpostikäyttäjänsä tietoja. Microsoft ja Google suostuvat sisältöjen sensurointiin Kiinan vaatimuksesta. Saudi-Arabia on jo pitkään harrastanut internetin suodatusta, missä apuna on toiminut muun muassa suomalainen Nixu Oy.

Sananvapaus on liian arvokas otettavaksi itsestäänselvyytenä. Sen huomaa viimeistään sitten, jos se puuttuu.

Viikonloppuna, erityisesti sunnuntaina olimme jonkin spämmääjän lempikohde. Torjuimme rajalla lähes 630 000 roskapostin lähetysyritystä (ja on otettava huomioon, että kerralla voitaisiin välittää mielivaltainen määrä viestejä).

Tämän lähettäjän IP-osoitteita sisältävien mustien listojen perusteella tehdyn torjunnan ja esimerkiksi rikkinäisiin osoitteisiin lähetetyn postin karsinnan jälkeen vastaan otettiin vajaat 100 000 viestiä. Näistä 47 % prosenttia eli runsas 46 000 oli automaattisen roskapostintunnistuksen mukaan selkeästi roskaa.

Sen lisäksi ennätysmäärä roskaa jäi vielä tunnistumatta; veikkaisin, että vain noin 70-80 % (ja tämä on nyt ns. hattuvakio) vastaanotetusta roskapostista tunnistui sellaiseksi.

Näin ollen varovaisen arvion mukaan sunnuntain postista noin 93 prosenttia oli roskaa. Realistisen arvion mukaan lukema voi hyvin olla yli 97 prosenttia.

Kyseessä on tietysti yhden sunnuntain piikki, josta ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, varsinkin kun asiallisen postin määrä on niin vähäinen, mutta aika hurjaa silti.

Arvoisat sähköpostinkäyttäjät. Olette ehkä ärsyyntyneitä saamanne roskapostin määrästä. Muistakaa kuitenkin, että suurinta osaa siitä että koskaan joudu näkemään. Ja lopuistakin enemmistön voitte suodattaa pois, ainakin jos pidätte postejanne Helsingin yliopistolla.

Jokavuotinen sanasota ja syyttely eri liikennemuotojen käyttäjien välillä on taas alkanut "pyöräilykauden" myötä. Jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat ovat toistensa kurkussa esimerkiksi eräässä verkkokeskustelussa. Työnnän oman lusikkani soppaan.

Yksityisautoilijat pitäisi saada kokonaan pois keskustasta, poislukien esimerkiksi invakyydit, kuormien kuljetus ja muu välttämättömämpi. Ruuhkamaksut olisivat erinomainen keino vähentää turhaa autoilua.

Autoilijoiden liikennekäyttäytyminen pitäisi panna tehovalvontaan. Kuinka moni on nähnyt auton pysähtyvän suojatien eteen Helsingissä? Minä olen, mutta siinä olikin ruotsalaiset rekkarit. Pyöräteille pysäköinti on aivan holtitonta, väistämisvelvollisuutta noudatetaan vain suhteessa toisiin autoilijoihin ja punaiseksi vaihtuva valo aiheuttaa yleensä kaasutusreaktion. Vähemmän puhuttu ongelma on autoilijoiden vaaralliset ohitukset. Kun Runeberginkadun, Porthaninkadun tai Hämeentien kaltaisia ylämäkiä polkee, takana tulevilla autoilijoilla on tapana muuttua hihannuolijoiksi.

Pyöräilijöissäkin on moittimista. Jalkakäytävillä pyöräilyä pitäisi vähentää. Tavoitteessa on kuitenkin pahoja rakenteellisia ongelmia: monet pyöräilijät eivät kerta kaikkiaan uskalla mennä autotielle mm. edellämainituista syistä. Jos takaa tuleva auto ei ohita vaarallisen läheltä, viimeistään parkkiin jätetty autoilija avaa kuskin oven juuri kohdalla. Näillä pyöräilijöillä on aidosti – uskokaa tai älkää – kaksi vaihtoehtoa: ajaa välillä jalkakäytävällä tai jättää pyörä kotiin. Tarvitaan lisää pyöräkaistoja ja pyöräteitä! Ongelmaa usein pahentaa se, ettei heillä ole tarkkaa, esimerkiksi ajotutkinnon suomaa tietämystä liikennesäännöistä. Tarvitaan vapaaehtoista liikennekoulutusta pyöräilijöille!

Jalankulkijoiden tulisi olla etusijalla kaikessa kaupunkisuunnittelussa. Nyt on valitettavasti niin, että jos pyöräteitä rakennetaan, tila otetaan jalankulkijoilta. Tämä johtaa siihen, ettei jalkakäytävälle jää riittävästi tilaa, ja jalankulkijat hortoilevat, kävelevät ja seisoskelevat pyöräteillä ymmärtämättä olevansa osa liikennevirtaa. Siksi pidänkin pyöräkaistoja periaatteessa pyöräteitä parempana ratkaisuna. Amsterdamista ja Kööpenhaminasta voisivat suunnittelijat käydä ottamassa mallia.

Autoilijat puolustautuvat usein sillä, että holtittomasti käyttäytyvät muutkin tienkäyttäjät. Se voi olla totta, mutta pitäisi aina muistaa, että pyöräilijän tai jalankulkijan aiheuttama vahinko voi pahimmillaankin olla aika pientä autoihin verrattuna. Säännöt, niiden valvonta ja sanktiot rikkomuksista tulisikin suhteuttaa tielläliikkujan massaan, nopeuteen ja suojaukseen. Mitä suurempi vahingoittamispotentiaali jollakin on, sitä tiukemmat normit pitäisi tätä koskea.

Kirjoitin muuten joskus pyöräilyyn liittyen www-sivun, mutten ole jaksanut pitää sitä ajan tasalla.

Sana pyöräilykausi oli tekstin alussa lainausmerkeissä siksi, että koko käsitteestä pitäisi minusta päästä eroon tuomalla pyörät kaduille ympärivuotisesti. Se edellyttäisi vain muutamia pieniä muutoksia esimerkiksi liikennekulttuurissa, katujen kunnossapidossa ja taloyhtiöiden pyöräsuojissa.


PS.
Kevään viimeinen Ylioppilaslehti julkaisi jonkun samannimisen kirjoittajan kaupunkitila-aiheisen mielipidekirjoituksen.

Veronmaksajain keskusliitto käyttää itsestään usein nimitystä Veronmaksajat ikään kuin luomaan käsitystä siitä, että kyseinen järjestö jotenkin edustaisi veronmaksajien kenttää. Valitettavasti tiedotusvälineet tukevat tätä pyrkimystä. Liiton murahdukset tyyliin "liikaa veroja", "veroja laskettava", "ostovoima kasvuun!" uutisoidaan monesti lähes sellaisenaan vailla kriittistä ääntä, kuten vastaavasti myös EK, ETLA:n ja vastaavien – kas kun ei Autoliiton.

Voisi tietysti samaan hengenvetoon ihmetellä sitä, että monissa paikoin muuta maailmaa valtiovallan ja muiden virallisten tahojen mielipiteistä kertovissa jutussa usein otetaan toinen näkökulma vastakkaista näkemystä edustavalta kansalaisjärjestöltä. Näin kuitenkin tehdään perin harvoin suomalaisessa mediassa, jossa useimmat kansalaisjärjestöt on työnnetty marginaaliin, ja vain status quon ylläpitämiseen keskittyneiden tai elinkeinoelämää tukevien järjestöjen kannat ovat kiinnostavia. Näin tietysti siis maassa, jossa suuri ja äänekkäin osa mediaa pyrkii juuri samaan, ja tulee siinä sivussa pönkittäneeksi myös "ahneen sukupolven" asemaa.

Veronmaksajain keskusliiton onnistui pitkittää Iloisten Veronmaksajien rekisteröitymistä. Vetosivat valittaessaan nimisuojaan, sillä kokivat muka, että vain heillä on oikeus käyttää sanaa veronmaksajat nimessään. Kuinka falskia. Liiton valitus on kuitenkin ilmeisesti hylätty, sillä Iloiset Veronmaksajat on nyt rekisteröity yhdistys.

Tämä on muuten taas esimerkki siitä, kuinka tekijänoikeuden tavaramerkki- ja nimisuojan kaltaisia asioita voidaan käyttää sanan- ja yhdistymisvapauden rajoittamiseen. Aikoinaan kun Sitoutumaton vasemmisto -nimistä, vuonna 1983 perustettua yhdistystä rekisteröitiin, jouduttiin lupa kysymään paljon myöhemmin perustetulta Vasemmistoliitolta, jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa; nimessä kun on tuo eriskummallinen vasemmisto. Onneksi Vasemmistoliitossa ei katsottu aiheelliseksi koputtaa nokkaa.

Tätäkö yliopistojen autonomia tarkoittaa? Vai onko tämä sittenkin kolmatta tehtävää (toimimista vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa)? Vai onko yliopiston virkamiesjohto vain totaalisen pihalla? Hallintojohtaja teki 24.4.2006 seuraavanlaisen päätöksen.

Uudistuvassa Helsinki.fi-portaalissa aloitetaan mediatilan myynti. Myynnistä vastaa Klikkicom Oy sekä Yliopisto Media 08.02.2006 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Helsinki.fi-portaalin mediatilan myyntiä varten liitteenä mediatiedot hintoineen (LIITE 1) ja myyntiehdot (LIITE 2).

Kenties viestintäosaston surullisenkuuluisa Alma-portaali tarvitsee lisää rahaa, kun rehtori pani hanoja tiukemmalle? Se oli sinänsä ihan järkevästi tehty, en minäkään syytäisi loputtomasti rahaa pohjattomaan kaivoon, joka toimiessaankin on pahasti esimerkiksi avoimuusperiaatteen vastainen.

Olin tottunut mieltämään yliopiston epäkaupallisena tilana. Se ei ole enää sitä senkään vertaa. Tehkää jotain. Ei tätä kestä enää.

Sain kotiin Ulkoasianministeriöstä kirjeen, jossa otsikkona on "PÄÄTÖS". Kirje on varustettu nimelläni, osoitteellani ja yksikön päällikön ja tiedottajan allekirjoituksella. Päätöksen sisältö on seuraava: "Ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen viestinnän yksikkö ilmoittaa, että teille on myönnetty 1200 euroa matka-apurahaa".

Nyt UM sanookin, että tuli virhe, sori, et saakaan, lähetämme uuden päätöksen. Mutta mitä sanoo hallintolaki, 50 §?

Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

Puhuin yksikön päällikön kanssa puhelimessa, ja hän selitti, että jos haluan riitauttaa asian, se otetaan uudelleen käsittelyyn, ja työparinikin matka-apuraha käsitellään uudelleen. Uhkasi siis toisen, muuten kiistattoman 1500 euron menetyksellä. Vetosi siihen, että tuli tekninen virhe, sain vain väärän paperin (jossa tosin on minun nimeni ja allekirjoitukset). Vetosi myös siihen, että varsinainen päätös on jossain muistiossa, eikä papereita enää lueta allekirjoitusvaiheessa. Eikö ne juuri siinä vaiheessa pitäisi lukea?

Kyllä minun näkökulmastani hakijana ja kansalaisena päätös on siinä paperissa, joka minulle on tiedoksi saatettu. Ei opiskelupaikkojakaan voida vetää pois, vaikka ne olisi erheessä myönnetty, jos niistä on ehditty ilmoittaa. Onko tämä hyvää hallintoa, mitä sanoo raati? Mitä tässä pitäisi tehdä? Kommentoikaa!

edit. Kommenteissa lisätietoa.

Uusien OpenOffice.org-toimisto-ohjelmien käyttämä OpenDocument-tiedostoformaatti (ODF) on hyväksytty ISO/IEC-standardiksi. Standardointi on merkittävä muun muassa siksi, että julkishallinnon dokumenteille tarvitaan usein avoin, standardoitu formaatti, joka on varmasti luettavissa vuosienkin päästä. Nyt sellainen on olemassa. Microsoft Officen formaatit (.doc, .xls jne.) eivät täytä mitään näistä vaatimuksista, vaikka ovatkin yhtiön monopoliaseman vuoksi laajalti käytettyjä.

Tämän pitäisi muuten olla merkittävä tieto myös ylioppilaskunnalle, jossa suunnitellaan avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin siirtymistä ja jossa toisinaan puhutaan sähköisestä arkistoinnista.

OpenDocument on OASIS-konsortion (Organization for the Advancement of Structured Information Standards) XML-pohjainen ja pakattu formaatti. Se menee pieneen tilaan ja on käsiteltävissä tavallisilla XML-työkaluilla maailman tappiin saakka, vaikka viimeinen OpenDocument-lukutaitoinen ohjelma katoaisi maan päältä. Standardin numero on ISO/IEC 26300.

Kuulin aiemmin jostain, että EU:n komission virkamiehistössä olisi halukkuutta ryhtyä käyttämään tällaista avointa formaattia. Ei ihme. Sen sijaan Microsoftin Linux-PR-mies Bill Hilfin mielestä moiselle keksinnölle ei ole käyttöä, sillä se ei ole mukamas tarpeeksi ilmaisuvoimainen MS Officen tuottamien dokumenttien kuvaamiseen. Ei ihme sekään, sillä sehän söisi Microsoftin hegemonista asemaa. (Kysyin asiaa Hilfin käydessä Suomessa.)

Lisätietoa: ConsortiumInfon blogiartikkeli aiheesta, OpenOffice.orgin lehdistötiedote, teknisiä tietoja formaatista, Tonnikala.netin uutinen.

Vallilan–Hermannin seutu on upea pimeänä, kuten varmasti mikä tahansa kaupunkiympäristö vailla sähköä. On kovin hiljaista, mitä nyt muutama moottorilla ja neljällä tai useammalla renkaalla varustettu tappokone jyristää Sturenkatua, jonne sähköä näyttäisi riittävän paitsi tämän talon kohdalla.

Helsingin ydinenergialaitos, jonka juuri kerrottiin perineen liikaa siirtomaksuja, on näköjään huomannut vian, ja arvelee sen korjauksen kestävän 1,5 tuntia. Kenties kostivat kaupunkilaisille, kun Korkein hallinto-oikeuskin hylkäsi sähköyhtiön valituksen ja siten vahvisti kuppauksen. Suomen kohta pienenevä tietotoimisto ei tiennyt kertoa katkosta ainakaan ennen kuin kerroin heille.

Tässä ja naapuritalossa ei toimi juuri mikään muu sähkölaite kuin keittiön seinäkello pattereilla, kännykkä ja tämä tietokone akuilla. Kaikkihan tietävät, ettei sähkön tuotantotavalla ole ympäristön kannalta väliä, sillä sähköhän tulee pistorasiasta. Mutta eikö yhtä selvää ole, että sähkön kulutus saataisiin mukavasti romahtamaan lopettamalla sen jakelu? Saanko minä päättää, mistä katkaisijasta käännetään ensin?

Jos koneessa ei olisi virtaa, en varmaan par'aikaa harmittelisi valtamedian toimittajien kykyä muunnella totuutta sekä valtaa määritellä sitä, mikä on tärkeää. Ja osa kansasta näköjään ostaa kaiken mitä verenhimoinen media syöttää. Myönnetään, että minuakin harmittaa, jos joistakin teineistä on siistiä korostaa suonissaan virtaavaa testosteronia kivittämällä poliisiksi naamioituneita ihmisiä. Mutta ilmiö on huomattavasti marginaalisempi kuin tiedotusvälineet antavat ymmärtää.

Hauskaa vappua! Tosin niille kaikille, joille VR:n makasiinit on läheinen paikka, vappu ei ole vain hauska, vaan ilmassa on myös lopunajan tunnelmaa. Makasiinien purkamisen on ilmoitettu alkavan vapun jälkeen. Itse olen käynyt fiilistelemässä paikalla torstaina, lauantaina ja eilen illalla.

Prekariaatin vappurieha EuroMayDay jatkoi Makasiineille herätettyään ensin pahennusta keski- ja yläluokassa. Eteläisemmässä makasiinissa järjestettiin loistavat bileet poppikoneineen kaikkineen. Viimeiset bileet.

Meni sitten aamusimat väärään kurkkuun, kun Makasiinien naapuri Helsingin Sanomat näytti laittaneen nuorisovihamielisen toimittajansa kirjoittamaan tapahtumasta. Tämä ei ollut ilmeisesti vaivautunut käyttämään muita lähteitä kuin poliisia; onhan Sanomatalosta niin pitkä matkakin. Faktatkaan eivät tuntuneet kiinnostavan. "Motiivikseen marssijat ilmoittivat globalisaation ja kaupallisuuden vastustamisen", kirjoittaa HS. STT sentään kertoo, että tämä oli poliisien näkemys. Olisi ollutkin varmaan vaikeaa haastatella ihmisiä paikan päällä käydä tsekkaamassa EuroMayDay-tiedote, jossa sanotaan:

Mielenosoituksella vaadittiin perustuloa, joka ei pakota ihmisiä juoksemaan luukulta toiselle eikä pakota ottamaan vastaan mitä tahansa orjatyötä. Perustuloa, joka mahdollistaa valinnanvapauden työn, koulutuksen ja asuinpaikan suhteen.

Makasiineilla järjestetyt bileet eivät sen sijaan olleet ainakaan kovin paljon poliittisesti motivoidut, ellei tilan haltuunottoa pidetä sellaisena jo itsessään. Juhlijat sytyttivät makasiinien sisäpihalle kokon (ei tulipaloja, kuten HS väittää), joka vähän päästä houkutti palokunnan paikalle. Kokko sytytettiin uudelleen ja toisella kerralla palokuntaa avustivat mellakkapoliisit, jotka lähtivät, kun kokko oli taas sammutettu. Se sytytettiin taas ja sai palaa loppuyön (korjaus: oli se kuulemma sittemmin sammutettu). Valitettavasti loppuillasta sinne heitettiin tavaraa, jonka polttamista ei voi pitää kovin ekologisena toimintana. Käytännössä kaikki, mikä irti lähtee; onpahan pienempi vaiva taloa purkaessa. Silloin poistuin itse paikalta, mutta olikin jo kotiinmenoaika.

Kävin aiemmin yöllä hakemassa kotoa omat tulikepit, ja paikalla oli myös moni joka osasi pyörittää tulipoita. Saatiin siis kokon viereen oma tulishow. Kaiken kaikkiaan bileet olivat loistavat, ja taatusti talon viimeiset.

Lopuksi poliisille terveiset: Helsinkiläisissä räväköissä poliittisissa tapahtumissa valitsemanne taktiikka olla vastaamatta provokaatioihin ja pysytellä mahdollisimman kaukana, kunnes välttämätöntä, on ehdottomasti oikea ja johtaa pienimpiin vahinkoihin. Kokemukset esimerkiksi Ruotsista todistavat tämän. Jatkakaa samalla tavalla. Mutta sen voisitte oppia, että tällaisilla tapahtumilla ei ihan oikeasti ole johtajaa. Vaikka teille on ilmeisesti armeijan ja koko koulutuksen ajan tolkutettu, että joukot liikkuvat vain johtajan käskystä, itseorganisoituneet ja anarkistissävytteiset massat eivät toimi näin. Voisitte vähitellen oppia.

Kuvia Makasiineista, EuroMayDaysta ja bileistä.