Olen monessa yhteydessä moittinut ylioppilaskuntaa, johon kuulun, kovin taantumukselliseksi. Eilisen edustajiston kokouksen jälkeen täytyy julkisesti todeta, että taantumuksellisuus on vain pieni osa totuudesta. Välillä on tullut outo tunne, että ylioppilaskunnan päättäjillä on yhteinen visio, he osaavat ponnistella yksissä tuumin sen eteen ja tehdä sellaisia rohkeita avauksia, joista ylioppilaskunnat ovat olleet joskus viime vuosisadalla tunnettuja. Näin mahtipontisille kehuille ei sentään vielä ole aihetta, mutta eilisen, hyvin myötäsukaisen kokouksen jälkeen ei ainakaan hävettänyt olla edustajiston jäsen. Suunta on oikea. Tai vasen.

Lyhyt referaatti. Aluksi naputeltiin pöytään tilinpäätös- ja toimintakertomusasioita. Sen jälkeen edustajisto hyväksyi ylioppilaskunnan kehyslaskelman, jossa määritellään ensi vuoden budjetin raamit. Kehyksessä oli jo pohjaesityksen mukaan varattuna hieman rahaa sen selvittämiseen, voiko ylioppilaskunta ryhtyä Linux-käyttäjäksi oman keskustoimistonsa osalta.

Kokouksen varsinainen kasvispihvi oli kuitenkin Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta. Paikkaan oli hakenut yhdeksän ammattitoimittajaa, joista useimmat olisivat varmasti tehneet hyvää lehteä. Valinta ei ollut helppo eikä ehdottomia ennakkosuosikkeja ollut. Hevoshenkilöiden tietotoimisto on kyllä tiennyt jälkikäteen kertoa, että tulos oli nähtävissä. Edustajisto valitsi kunniakkaan lehden seuraavaa kaksivuotistaivalta ohjastamaan Elina Kervisen jo toisella äänestyskierroksella (niitä on tavallisesti kolme). Elina on ylioppilaskuntataustaltaan sitvaslainen kuten edeltäjänsäkin ja tämän kirjoittaja. Kirjoitin aiheesta postituslistallemme:

Joku voisi todeta, että kahden sitvassarin valinta [peräkkäin] Ylkkärin
päätoimittajaksi osoittaa, ettei valintaa tehdä poliittisin perustein.
Tai sitten me todella johdamme ylioppilaskuntaa, kuten Jussi
Salonranta (kok) on edustajiston listalla jo epäillyt.

Mutta ei siinä kaikki. Muissa asioissa käsiteltiin kolme etukäteen valmisteltua pontta, joista kaikista edustajistoryhmät olivat jo ehtineet käydä keskustelua. Aluksi korjattiin viimekertaista tilapäätöstä, jonka mukaan kohta rakennettavalle kolmannelle ylioppilastalolle tulisi vain kaksi bändikämppää. Siihen tehtiin jo viime kokouksessa häthätää korjausesitys, mutta se oli niin pikaisesti valmisteltu, ettei se mennyt läpi. Ylkkäri irvaili aiheesta otsikolla Nuoriso vaatii: lisää parkkipaikkoja! Jo heti kokouksen jälkeen alkoi muodostua konsensus siitä, että asia korjataan ponnella seuraavassa kokouksessa, ja tässä välissä on ehditty perustaa tiloja hallinnoimaan elävän musiikin yhdistys HELMUT. Äänestystulos: 58-1 (1 poissa).

Seuraavaksi käsiteltiin HYY:n Vihreiden ja Sitvasin vaaliohjelmistakin löytyvä ajatus siitä, että ylioppilaskunta alkaisi omista varoistaan tukea kehitysyhteistyötä. Nykyiselläänhän HYY tekee kyllä kehyvaliokunnan koordinoimana kehitysyhteistyötä, mutta se maksetaan vapaaehtoisin lahjoituksin ja ministeriön varoin. Nyt ehdotettiin, että HYY jatkossa käyttäisi budjetistaan 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön. Tämä muuten tarkoittaa 25 senttiä per jäsen. Äänestystulos: 42 puolesta, 12 vastaan, 3 tyhjää, 3 poissa.

Lopuksi laukaistiin viime edarissa etenkin sitoutumattomien ryhmien välillä närää herättänyt kysymys osakuntasalien yhteiskäytöstä. Useilla osakunnillahan on muista järjestöistä poiketen HYY:n saleja vain omassa käytössään. Ponnella haluttiin varmistaa sen suunnitelman toteuttaminen, että myös muut järjestöt voivat hyödyntää näitä ylioppilaskunnan tiloja. Tämäkin meni läpi käytännössä yksimielisesti (1 vastaan), sillä osakunnat olivat mukana asian valmistelussa.

Otsikko on kuin vaaliohjelmasta, ja sellaiseen se varmaan päätyykin, jos olen joskus jonnekin vielä ehdolla.

Pauhasin aiemmin Markus Jäntin innoittamana yliopistojen ongelmista ja niiden aiheuttajasta: valtiovarainministeriö. Ei ole perusteltua, että yliopistot ovat valtion työmarkkinalaitoksen alaisia virastoja, joihin sovelletaan samaa päätöntä uuden julkisjohtamisen politiikkaa (New Public Management) kuin muihinkin "virastoihin", joiden työntekijöiden palkat maksaa valtio. Kaikki asiantuntijatkin yhtenä kuorona vaativat jopa yliopistojen kilpailukyvyn nimissä (mitä argumentaatiota kylläkin kammoksun) lisää autonomiaa yliopistoille. Mihin se unohtui? Ministeri Kalliomäen puheista päätellen tosin yliopistojen (taloudellinen) autonomia tarkoittaa hänen näkökulmastaan vain yksityisen rahoituksen lisääntymistä ja vain sitä. Harva välittää siitä, mitä vaikutuksia kaupallistumisella on tieteen laadulle tai objektiivisuudelle, kaupallisesti hyödyntämiskelvottomien alojen perustutkimuksen kohtalosta puhumattakaan.

Sivistys? Lakkautettiin kannattamattomana.

Nyt näkyy valtion työmarkkinalaitokselta tulleen kirje otsikolla "Valtioneuvoston periaatepäätös valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa". Teksti ei minusta sovi yliopistolle sen paremmin kuin Hansel-hankintasopimus tai VM:n ValtIT – valtio konsernina tietotekniikkapalvelujen näkökulmasta. Onneksi jälkimmäisiin sentään yliopisto on lausunnoissaan suhtautunut hyvin kriittisesti.

Mutta jos yliopiston sisältä – ilmeisesti oman osastomme johdolta, tulee tällaisia lausahduksia: "Selvitetään konesalitilojen, verkkoyhteyksien ja palvelinten perusylläpidon ulkoistamista" (lausuntokierroksella oleva hallinnon ja tukitoimien kehittämisohjelma 2007-2009), mistä muusta voi olla kyse kuin kaksilla korteilla pelaamisesta ja typerästä varautumisesta ennakolta VM:n typeriin päähänpistoihin, kuten palvelukeskus-hömpänpömppään?

Työväen jousto -niminen "urheiluseura" kävi järjestämässä "aktivoivaa työvoimakoulutusta" Kampin työvoimatoimistossa.

Porukka lähetti asiasta myös tiedotteen ja otti kuvia.

Piti vaan sanomani, että tykkään tällaisista aktioista. Poliittista performanssia, karnevalistisia mielenosoituksia. Vähän vähemmälle niitä Ateneumin-korttelin kiertämismarsseja, ne on jo nähty.

Eri tiedotusvälineissä on uutisoitu "yllättävästä tutkimustuloksesta", jonka mukaan pyöräily kuluttaa luonnonvaroja. Sekä johtopäätös että uutisointi on harhaanjohtavia. Huolimaton lukija voisi vaikka kuvitella, että tämän takia kannattaa valita bussi pyörän asemesta. Hän erehtyisi.

Kyse on MIPS-analyysista (material input per unit service) ja siitä laskelmasta, kuinka paljon luonnonvaroja käytetään pyöräilyyn matkakilometriä kohden. Luku on korkea, koska pyöräteiden rakentaminen on verrattain kuluttavaa. Uutisoitaessa asiaa olisi minusta pitänyt huomauttaa, että
– pyörällä voi ajaa muuallakin kuin pyörätiellä, esimerkiksi autoteillä, jotka pitää(?) kuitenkin rakentaa autoja varten
– MIPS-lukema on suuri, koska pyöriä käytetään vain vähän
– luonnonvarojen kulutus per matkakilometri romahtaisi, jos pyöräily lisääntyisi absoluuttisen kulutuksen juuri lisääntymättä – toisin kuin polttomoottoriajoneuvoilla
– "kaikista liikenteen kuluttamista uusiutumattomista luonnonvaroista pyöräily kuluttaa kuitenkin vain 0,4 %." (Valtion ympäristöhallinnon tiedote).

Luonnonvarojen kulutus per matkakilometri on siis hivenen harhaanjohtava mittari. Mutta olisi senkin mittarilukeman parantamiseksi yksi keino: otetaan autotiet haltuun. Jokaisesta kaupungin nelikaistaisesta tiestä toinen kaista kevyelle liikenteelle. Yksityisautoilulle rankat tietullit, jotta bussit mahtuisivat kulkemaan. Kaksikaistaisille teille pyöräkaistat. Eipähän kuluisi luonnonvaroja pyöräteihin.