Helsingin Sanomat puffaa torstaina julkaistavaa levyarvostelua otsikolla "Norah Jones on yksi bändin pojista". Että mitä? Onko joku otsikon keksinyt toimittaja luullut tekevänsä hauskan pilan naisten päivän kunniaksi vai onko lehden toimituksellinen arvostelukyky taas pettänyt?

Otsikkoa ikään kuin perustellaan tai selitetään lauseella "tässä on rento kaveribändi, joka välttää yliyrittämistä". Niinpä tietysti; rentoon kaverimeininkiin ainakaan bändissä eivät naiset pysty. Myös kaveri-sana on useissa yhteyksissä ladattu sukupuolella, vaikka voi sitä myös toisin käyttää.

Populaarimusiikin ja etenkin bändikulttuurin sukupuolittuneisuus on Suomessakin hyvin tutkittu ja tunnettu ilmiö. Ei olisi arvannut Hesarin haluavan leikitellä näin alkukantaisilla stereotypioilla niitä samalla vahvistaen.

Kannattaa käydä katsomassa Ateneum-salissa loistava näytös Nainen palaa. Se käsittelee muun muassa masennusta ja muita yhteiskunnassa esiintyviä sukupuolittuneita ongelmia, kuten palkkaeroja. Loistava tiivistys aiheesta esimerkkien ja jopa tilastojen avulla olematta kuitenkaan yhtään kuivakka. Jos aihe on tuttu, näytelmä on hyvä kertaus, ja jos ei ole, siinä on paljon tärkeää opittavaa. Näkökulma ei ole mitenkään erityisen uusi tai kumouksellinen, mutta toteutus oli hauska ja voimaannuttava. Vai eikö olisikin hyvä idea pistää pystyyn työtaistelu, jossa naiset tekevät vain 80 prosenttia työstään palkkaeroja vastaavasti?

Sitäpaitsi Suomessa feministinen julkinen keskustelu on niin lapsenkengissään, että perusasioita on syytä kerrata jatkuvasti. Täällä kun ajatellaan, että tasa-arvo on toteutunut. Siitä sitten seuraa sukupuolisokeus; eriarvoistavia rakenteita ei enää nähdä, kun kuvitellaan, että suhtaudutaan "samalla tavalla" kaikkiin ihmisiin heidän sukupuolestaan riippumatta.

Talouslehti Forbes tarjoaa päivän hämmennyskokemuksen. Jutussa kerrotaan tutkimuksista, joissa käsitellään prostituutiota talouden näkökulmasta. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta pysähdyttävää oli huomata, kuinka yksioikoisen esineellistävä näkökulma jutulla ja sen siteeraamilla tutkimuksilla oli naisiin. Vaihtoehtojahan on siis kaksi: vaimo tai prostituoitu, mutta joka tapauksessa miehen ostettavissa. Parhaita paloja:

The paper was remarkable not only for being accepted by a major journal but also because it considered wives and whores as economic "goods" that can be substituted for each other. Men buy, women sell.

But the implication remains that wives and whores are--if not exactly like Coke and Pepsi--something akin to champagne and beer. The same sort of thing.

Ja sokerina pohjalla:

"The third alternative, working in a regular job but not marrying, can be ruled out, since we assume that the only downside of marriage for a woman is the forgone opportunity for prostitution."

Ehkei olisikaan pitänyt linkittää juttua. "It's a man's, man's, man's world", sanoi James Brown.