Tuli lisävalaistusta asiaan, josta olen jo aiemminkin kohkannut, ja varmaan kohkaan jatkossakin. Esitin tammikuussa Hesarissa, että roskaposti ei oikeasti ole vähentynyt, toisin kuin liikenne- ja viestintäministeriö väittää. Kenties roskapostin määrä on heidän tulosmittarinsa, kun paineita noin voimakkaaseen vedättämiseen on? No joka tapauksessa, Puolamäen Kai kysyi Viestintävirastosta julkisuuslain nojalla, mihin ministeriön antamat luvut perustuvat. Viestintäviraston vastaus (PDF, 744 kB) oli kirjoitettu huolella ja taidolla, mutta vastaus kysymykseen oli rivien välissä: ei mihinkään.

Käytännössä homma meni tulkintani mukaan näin:
1. Viestintävirasto ilmoitti, etteivät he pysty sanomaan mitään pitävää asiasta.
2. Ministeriö vaati, että Viestintävirasto sanoo jotain tämän suuntaista asiasta
3. Viestintävirasto antoi ministeriön haluamat luvut

Kolmannesta kohdasta en ole varma, sillä luvut on voitu ihan yhtä hyvin nykäistä ministeriön hatusta. Kaikki tietävät – varsinkin Viestintävirastossa – etteivät ne pidä paikkaansa. Mutta Viestintäviraston on täytynyt jotakin ilmoittaa, koska kyseinen virasto vastaa LVM:n hallinnonalalla näistä asioista. Luulen, että virasto on kiltisti omaksunut syntipukin roolin.

Edit 13.3.2006. Myös Digitoday kirjoitti aiheesta otsikolla Ministeriö rehenteli virheellisillä spammitilastoilla.

Suhtaudun mainoksiin hyvin negatiivisesti, jonkun mielestä ehkä fanaattisenkin kielteisesti.

Toimenkuvaani töissä kuuluu muun muassa yliopiston sähköisen roskapostin torjunnan ylläpito ja kehittäminen. Yksityiselämässä pyrin välttymään myös paperiselta ja visuaaliselta roskapostilta. En katso juurikaan televisiota, koska (paitsi että minulla ei varsinaisesti ole televisiota) sieltä tulee niin paljon ärsyttävää, über-kaupallista mainosroskaa. En harmittele, jos myöhästyn isojen elokuvateatterien esittämistä mainospaloista, joiden katsomisesta joutuu vielä maksamaankin. Ovessani on ei mainoksia -kyltti. Hyppään lehdestä yli urheilusivujen lisäksi mainossivut samalla harmitellen, miten paljon niihinkin kului paperia. Teen mielelläni valituksia seksistisestä mainonnasta, jos löydän tarpeeksi räikeitä esimerkkejä. En osallistu Voit voittaa hienon palkinnon -arpajaisiin, koska niissä yleensä annetaan yhteystiedot ja suostumus markkinointiin. Ruksin aina lomakkeista Minulle EI saa lähettää markkinointiviestintää -ruudut. Olen tehnyt sekä osoitteellista että puhelinmainontaa koskevat markkinointikiellot. Enkä sitäpaitsi muutenkaan ostele paljon mitään peruselintarvikkeiden lisäksi. Olen siis mainostajan painajainen.

Näin ollen, jos ylipäänsä saan kohdennettua mainontaa, se joko perustuu asiakassuhteeseen (lähinnä pankin, puhelinyhtiön ja ISP:n osalta) tai sitten se on kiellettyä, jopa laitonta.

Tänään Kiinteistömaailman myyntineuvottelija kiersi pudottelemassa postilaatikoista mainoksiaan. En tykännyt, ja itse asiassa kirjoitin asiasta www-sivun. Voi että, mikä lapsellinen nipottaja olenkaan!

Mietin muuten toisinaan, kuinkakohan moni tuhlaa paperia ja ottaa vastaan mainoksia postiluukustaan vain sen takia, ettei ole saanut aikaiseksi kiinnittää luukuun ei mainoksia -tarraa. Keksin myös joskus (tosi omaperäisen, right) idean, että voisi kiertää rappukäytäviä ja liimailla ihmisten oviin näitä tarroja. Tilaisi vaikka YTV:ltä, sieltä kun saa ilmaiseksi. Joku huomaavaisempi toveri tosin paransi ideaa ehdottamalla, että josko vain pudottaisi näitä tarroja postilaatikosta. Se ei ehkä olisi niin tunkeilevaa ja ärsyttävää.

Edit. Unohdin mainita, että Markkinaoikeudelta odotetaan ratkaisua kuluttaja-asiamiehen kysymykseen siitä, saako Hesarin välissä jakaa mainoksia talouksiin, jotka käyttävät ei mainoksia -kylttiä.