Kansantaloustieteen professori Markus Jäntti esittää valtiovarainministeriön (VM) jakamista kahtia. Ehdotus on vertaansa vailla.

Jäntti esitti teesinsä tiedotteen mukaan Attac ry:n vuosikokouksessa ja uudestaan Hesarin Sunnuntaidebatti-palstalla (HS 26.3.2006). Muotoilen tässä ajatuksen omin sanoin. Ongelmia on kaksi:
1) VM:n rooli. Ministeriön vastuulle kuuluu valtion budjetin laatiminen, hallituksen talouspoliittisen päätöksenteon valmistelu ja yleinen hallinnon kehittäminen.
2) Virkamiesten ylivalta.

Ensimmäinen ongelma on monitahoinen. Itselleni siitä tuli mieleen valtion työnantajapolitiikka, jota Jäntti ei maininnut. Me, valtion tilivirasto nimeltä Helsingin yliopisto, olemme VM:n alaisen Valtion työmarkkinalaitoksen alaisia, mitä työnantajapolitiikkaan tulee. On aivan mielipuolista, että "tuottavuuden toimenpideohjelma" (=puolet pihalle), UPJ ja muut esimerkiksi juuri yliopiston toimintaan keskeisesti vaikuttavat hallinnon kehittämisajatukset tulevat ministeriöstä, jolla ei ole mitään substanssiosaamista kyseisenkaltaisen viraston toiminnasta!

Jos VM (siis sen virkamiehet) saneleekin työnantajapolitiikan, sanelee se kaiken muunkin. Kuten Jäntti ottaa esille, "kunnallispolitiikan keskeisin pyrkimys tuntuu olevan VM:n tulevan tahdon ennakoiminen". Tämä ei tosin koske vain kunnallispolitiikkaa. VM sanelee budjettivallallaan reunaehdot kaikkien muiden hallinnonalojen toiminnalle. VM:n johtamalle politiikalle on alisteista kaikki muu politiikka. Näin ei saa olla. VM on vain ministeriö muiden joukossa.

Valtiovarainministeriön kaikkivoipuus ratkaistaisin pilkkomalla ensin mainitut roolit – budjetin laadinta ja hallituksen talouspolitiikan valmistelu omiin ministeriöihin. Erityisesti hallinnon kehittäminen kuuluu aivan muualle kuin rahaministeriöön! Luontevin paikka olisi tietysti Jäntinkin esittämä sisäasianministeriö (ottamatta tässä nyt kantaa nykyisen sisäministerin vihjeettömyyteen).

Toinen ongelma, virkamiesvalta, juontuu Jäntin mukaan lama-ajoista, jolloin raskaat päätökset haluttiin sälyttää virkamiesten tehtäväksi – heillä kun ei ollut poliittista vastuuta kannettavanaan. Tämä pitäisi kiireesti korjata, ja palauttaa poliittinen valta poliittisille vallankäyttäjille.

Tähän liittyy tietysti sekin, että kansanedustajat ovat talouspoliittiselta valmennukseltaan paljolti VM:n virkamiesten varassa. Kyseenalaista nyt siinä sitten heidän totuuksiaan! (Tilanne on täysin verrattavissa siihen, että Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston talouskoulutuksen hoitaa HYY Yhtymä – juuri sama taho, jonka taloudellisista suuntaviivoista pitäisi yrittää tehdä poliittisia päätöksiä. Tällä menettelyllä varmistetaan, ettei mikään muutu. Olemmekin miettineet vaihtoehtoisen talouskoulutuksen järjestämistä.)

Arvon kansanedustajat ja heitä lähellä olevat henkilöt. Ottakaa se valta takaisin!