Enää ei ole uutinen, että Suvi-Anne Siimes on lähtenyt vasemmistoliiton puheenjohtajan paikalta. Kieltämättä olinkin monen muun tavoin ehtinyt ihmetellä, kuinka tuon puolueen johtohahmo voi puhua niin paljon pahaa omasta sakista. Vähän samantyyppistä sarjaa kuin Osmo Soininvaaran puukot omien selässä eräässä taannoin hänen puoluettaan repineessä kohussa. Muuta samaa näissä tapauksissa ei sitten ollutkaan. Ode marginalisoi osan etenkin nuoresta puolueväestä suurten äänestäjämassojen häipymisen pelossa, kun taas SAS on jakanut koko puolueen pariin leiriin.

Minulla ei sinänsä ole mitään Siimestä vastaan; onhan hän peräti (yhden) oman poliittisen viiteryhmäni perustajajoukkoa. (Myöhemmin tosin on kuulemma ollut sitä mieltä, ettei Sitvasia enää tarvita. Hän on väärässä, tulisi vaikka ylioppilaskuntaan katsomaan.) Kuitenkin totean, ettei puheenjohtajana ei voi toimia henkilö, joka ei tule toimeen oman väen kanssa. En myöskään halua vasemmiston suhtautuvan esimerkiksi aseidenkalisteluun niin vähin varauksin kuin Suvi-Anne.

Toisaalta en voi niellä tiettyjen vanhojen ay-vassarien vähäistä intoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen tai muuhun ympäristönsuojeluun. Enkä valmiutta sulauttaa vasemmistoliitto demareihin, joka oli vasemmistopuolue viimeksi joskus silloin kun äiti lampun osti. Pelkonani onkin, että puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi valitaan joku, joka todellakin elää jollakin menneellä vuosikymmenellä. Silloin voisimme sanoa: hyvästi vihertävät arvot! Hyvästi vasemmistoliiton uudistuminen! Hyvästi vasemmistoliiton nousu; tulette häviämään vähitellen luonnollisen poistuman kautta! Siksi toivonkin Juhon sanoin: Voi kun saataisiin joku tuore, punavihreä, mieluusti nuorehko ja nainen.

Omasta äänestäjän näkökulmastani nämä kaksi läheisintä puoluetta ovat molemmat huonohkoja. Vasemmistoliiton ongelma on se, että se ei ole vihreä. Vihreän liiton ongelma on se, että se ei ole vasemmalla. Vihreät voisivat ottaa oppia muista eurooppalaisista vihreistä puolueista, jotka ovat keskimäärin vasemmammalla. Tai nuorisojärjestöstään, jossa on terävää sakkia ja hyviä ajatuksia. On siellä eduskuntaryhmässäkin jokunen lupaava tapaus. Vasemmistoliitto puolestaan voisi – no öh – uudistua. Terveisiä nuorille ja nuorekkaille vasemmistotovereille! Olisipa teitä enemmän!

Ai niin, nyt kun vauhtiin pääsin, haluaisin moittia Vasemmistoliittoa vielä siitä, ettei siellä ole hajuakaan tietoyhteiskuntakysymyksistä. Koko puolue on ehkä nuoriso-osaston muutamaa välkkyä ja ehkä Annika Lapintietä lukuunottamatta niin kuutamolla ns. uusista poliittisista kysymyksistä, että pahaa tekee. Herätkää! Ymmärtäkää tämä: elämme tietoyhteiskunnassa (halusimme tai emme), jossa tieto on valtaa, ja tiedon käsittely on vallan käyttöä. Se, kuka omistaa tiedon, osaa käsitellä sitä tai hallitsee muuten asian, on se, jolla on valta. Jos asia ei kiinnosta teitä, teille kuuluvan vallan ottaa joku muu. Sitten rakennetaankin jo kontrolliyhteiskuntaa, jossa isoveli valvoo ja valtaa käyttää media- ja ohjelmistoteollisuus ohi ja yli parlamentaarisen päätöksenteon. Siksi julistan: olkoon tieto vapaata! Puhkaistakoon isoveljen valvova silmä! Mutta tämä oli sivupolku.

Sitten kun Vanun ja Vinon parhaat puolet yhdistetään sellaiseksi porukaksi, joka vähitellen syrjäyttää nykyisenlaiset Vasemmistoliiton ja Vihreät, minäkin saattaisin innostua asiasta. Sitä odotellessa: puheenjohtaja saa paikan. Ja joku punavihreä puolue ääneni.


PS.
Sana blogista leviää. Juho kerkesi jo tituleeraamaan vihervasemmistojohtajaksi. Olen imarreltu.