Niin tapasin sanoa, että musiikki pelasti mut urheilulta. Varsinkin silloin, kun olin näsäviisas nuori musiikkilukiolainen ja tuleva muusikko. Sitten vartuin, ja enää olen näsäviisas, entinen tuleva muusikko. Pyöräilen melkein aina kun kaupungissa ylipäänsä johonkin siirryn, ja eilen kävin ensi kertaa eläessäni vapaaehtoisesti harjoittamassa ohjattua ryhmäliikuntaa. Potkunyrkkeilyä, vaikka lähinnä jumpaksihan se meni. Sopiva laji tällaiselle rauhanhenkilölle. Täytyy miettiä, löytyisikö jostain jotain vähän aggressiivisempaa. Mutta ah ja voi tätä lihaskivun määrää. Mitä niistä urheilijoiden terveistä päivistä tavattiinkaan sanoa?

Pitäisi käydä ostamassa Leijonamielen uusi levy. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Se ei varmaankaan ole kopiosuojattu.