Tänään olisi Kioton pöytäkirjan, joka myös Kioton sopimuksena tunnetaan, vuosipäivä. Näkikö joku jossain lehdessä siitä jotain?

Kioto-sopimuksen autuaaksitekevyydestä voi kyllä olla ihan oikeutetusti montaa mieltä. Ympäristöliikkeiden suunnalta tuleva kritiikki on minusta oikeutettua – eihän sillä käytännössä mitään saavutettu, suuret pahikset eivät kuitenkaan lähde mukaan tai ratifioi sitä (hyi, Ranska!), Yhdysvaltain onnistui vesittää se ennen kuin luopuivat koko leikistä, päästövähennykset ovat toteutuessaankin niin marginaalisia, että pelkkä lentoliikenteen nykyisenkaltainen kasvu mitätöi ne, päästökauppa keskittyy kauppaan eikä päästöihin ja niin edelleen. Sen sijaan jos elinkeinoelämä, varsinkin savupiippu- ja energiateollisuus kritisoivat euron symbolit silmissään kiiluen Kioton kaltaista ympäristösopimusta, ensimmäinen mieleen tuleva kysymys on että missä ne aseet jaetaan.

Kioton kritiikki voi olla paikallaan, mutta kyseessä on kuitenkin ensimmäinen maailmanlaajuiseen päästövähennykseen ja kansainväliseen ympäristösääntelyyn tosissaan pyrkivä sopimus. Jos ei edes sitä saada kunnolla voimaan, voi seuraavan askelen ottaminen olla vielä hankalampaa. Ja päinvastoin. Kansainvälistä ympäristöhallintoa tarvitaan! Jos World Trade Organizationin rinnalle perustettaisiin World Environment Organization, jonka sopimukset eivät olisi alisteisia kauppasopimuksille, olisi kiva. Jee, tahtoo sellaisen!