Helsingin yliopiston etusivulla kysytään tämän kirjoituksen otsikon kysymys.

Vastaus siihen on esimerkiksi tässä. Eli masentavalta. Suomen suurimman yliopiston verkkosivuja ei edes ole osattu tehdä niin, että ne näyttäisivät siedettävältä toiseksi yleisimmällä selaimella. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat muuten esteettömät.

Vähän abstraktimmalla tasolla vastaus voisi olla myös: masentavalta. "Eurooppalainen huippuyliopisto" on laitos, jossa sana kilpailukyky tulee perusteluissa useammin vastaan kuin sivistys. Ja tuottavuus tai tehokkuus ovat parempia argumentteja kuin luovuus tai ymmärrys. Puhumattakaan laajapohjaisesta sivistyksestä, työntekijöiden hyvinvoinnista, tasokkaasta tutkimuksesta ja opetuksesta. Viimeisiin kyllä yritetään ihan oikeasti panostaa, mutta valtionvarainministeriö tekee parhaansa, jottei siinä onnistuttaisi hyvin. Ai niin, yliopistomme kansleri muuten kannattaa opintoseteleitä. Minä kannatan kaikin muodoin maksutonta koulutusta.

Osastomme kehittämisiltapäivässä oli yhtenä aiheena UPJ, ja ohjelmassa mm. henkilöstön kysymyksiä aiheesta.

Kysyttiin muun muassa seuraavanlaista. Mikäli työntekijä päättää vuoden ajan tsempata ja olisi oikeutettu saamaan "henki-osaksi" (henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinniksi) täyden kympin, voisiko hän tämän saada ilman että joltain muulta vastaavasti laskisi. Vastaus oli yksiselitteinen ei; tietyn yksikön työntekijöiden suoriutumisen keskiarvo täytyy pysyä samana. Ei siis ole teoriassakaan mahdollista, että jossain yksikössä olisi poikkeuksellisen hyviä työntekijöitä. Toisaalta ei huonojakaan. Jos jonkun arviointi nousee, jonkun laskee. Tämähän on aivan mielipuolista ja syö entisestään koko järjestelmän mielekkyyttä, ainakin tuottavuusautomaattien, korjaan työntekijöiden näkökulmasta.

Näin työntekijät pannaan kilpailemaan keskenään, ja jos ei yhteishenki ole niin loistava, että kaikki työntekijät tukevat jo valmiiksi toisiaan UPJ:sta huolimatta, ei tämä sitä ainakaan paranna.

UPJ on uusin askel työelämän huonontumisen lyhyessä historiassa. Mutta iso askel.

UPJ = Useimpien Palkka Jäädytetään.

Jos meinaatte mennä keväällä ketjuttamaan itsenne makasiinien ympäri, kannattaa varata sellaista ketjua, joka kestää. Huonolaatuinen pyöränketju on huono valinta. Armas pyöräni nimittäin jätti minut keskelle Helsingin Kaisaniemen isointa risteystä, kun valon vaihduttua kiihdytykseni paukautti ketjun poikki. Auts.

Yksi hyvä argumentti pyörällä kaikkialle menemistä vastaan on se, ettei silloin tule katseltua ympärille. Ei näe, mitä kaikkea kaupungissa on. Kaikki ne pienet erikoisliikkeet, hämärät pikkukaupat ja muut jäävät huomaamatta. Ihmiset, heidän ilmeensä ja omat arvailut siitä, mitähän nuokin mahtoivat tuumia. Mutta se on ainoa tähän mennessä keksimäni. Siis sen lisäksi, että lahkeet tulevat kuraisiksi.

Piittaamattomia autoilijoita ja heidän ajokkejaan vastaan kohdistuvien aggressioiden oikeutusta voisin pohtia myöhemmin. Sitä odotellessa kannattaa lukea, minkälaisia ongelmia helsinkiläinen kaupunkipyöräilijä kohtaa.

Niin tapasin sanoa, että musiikki pelasti mut urheilulta. Varsinkin silloin, kun olin näsäviisas nuori musiikkilukiolainen ja tuleva muusikko. Sitten vartuin, ja enää olen näsäviisas, entinen tuleva muusikko. Pyöräilen melkein aina kun kaupungissa ylipäänsä johonkin siirryn, ja eilen kävin ensi kertaa eläessäni vapaaehtoisesti harjoittamassa ohjattua ryhmäliikuntaa. Potkunyrkkeilyä, vaikka lähinnä jumpaksihan se meni. Sopiva laji tällaiselle rauhanhenkilölle. Täytyy miettiä, löytyisikö jostain jotain vähän aggressiivisempaa. Mutta ah ja voi tätä lihaskivun määrää. Mitä niistä urheilijoiden terveistä päivistä tavattiinkaan sanoa?

Pitäisi käydä ostamassa Leijonamielen uusi levy. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Se ei varmaankaan ole kopiosuojattu.

Oletko koskaan saanut harjoitustyötä tai vastaavaa valmiiksi viikkoa ennen kalmanlinjaa? Minä olen, käytännössä melkein kahta, mitä nyt vähän viimeistelyä puuttui.

Ai mistä aiheesta? No, tietenkin Alfred V. Ahon & Margaret J. Corasickin monen merkkijonon hakualgoritmi. Merkkijono tarkoittaa tekstinpätkää, käytännössä esimerkiksi sanaa. Algoritmi on Wikipedian mukaan "tarkasti määritelty vaihesarja, jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma". Itse voisin kääntää sen vaikka menetelmäksi. Aho & Corasick -algoritmilla voidaan siis etsiä tehokkaasti montaa sanaa isosta tekstimassasta. Vuonna 1975 sille oli käyttöä kirjastoalalla, nyt melkein missä vain.

Ohjelmakoodi on siitä hauska juttu, että se on samaan aikaan sekä menetelmän kuvaus että menetelmä. Eli se paitsi osaa (suoritettuna) tehdä jonkun asian, se on myös ihmisen luettava kuvaus siitä, miten se asia tehdään. Se on jonkun idean formalisointi tietokoneen ymmärtämään muotoon (no, ei aivan, ohjelmointikieli pitää ensin kääntää binäärimuotoon, jotta kone sen ymmärtäisi).

Taannoisissa ohjelmistopatenttikiistoissa, jotka nyt sivumennen sanoen uhkaavat tulla uudelleen ajankohtaiseksi yhteisöpatentti-nimiseen pakettiin käärittynä, oli kyse ainakin kauhuskenaarioiden osalta siitä, voisiko tulevaisuudessa idean patentoida. Kuten sanottu, ohjelmakoodi on sekä menetelmä että kuvaus siitä. Jos tämä kuvaus, ajatus, idea, olisi jonkun "omaisuutta", tämä joku voisi yksipuolisesti määritellä, kuka ideaa saa käyttää. Eikö se olisi aika kamalaa? Itse tein ohjelmakoodini paperille kirjoitetun artikkelin, reseptin pohjalta. Miettikääpä mitä tarkoittaisi, jos vaikkapa joku voisi patentoida makaronilaatikon reseptin. Jos haluat kokata laatikkoa, maksat. Huono analogia, mutta ajatus varmaan selkisi.

Mitäs nyt koodais? Viime yö meni tämän bränikän blogin kanssa. Tämä on sitä kuherteluvaihetta.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta julkaisi juuri kannanoton eduskunnan käsittelyssä olevasta "hedelmöityshoitolaista". Lainausmerkit siksi, että varsinaisesti hedelmättömyyttähän kyseisen lain kiistanalaisuus ei koske, vaan naisparien ja itsellisten naisten oikeutta saada hedelmöitys muulla kuin perinteisellä tavalla.

Hyvä, että ylioppilaskunnalla oli rohkeutta ilmaista kantansa tähän asiaan. Jos halutaan ajatella käytännöllisesti, voidaan todeta, että asia koskee vastaavanlaista osaa HYY:n jäseniä kuin muutakin nuorehkoa väestönosaa. Tärkeämpää on kuitenkin periaatteellinen tasa-arvonäkökulma, joka ylioppilaskunnan tiedotteessa todetaankin:

Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Yhteiskunnan on taattava, ettei ketään aseteta eri asemaan esimerkiksi puolison sukupuolen tai parisuhteen puuttumisen takia. Hallituksen esitys laiksi hedelmöityshoidoista onkin tältä osin edistyksellinen.

Koko tiedote on luettavissa ylioppilaskunnan www-sivuilta.

Ylioppilaskunta tekee monet tärkeimmistä päätöksistään arpomalla. Perimätiedon mukaan viime vuonna paitsi arvottiin joitakin henkilövalintoja, heitettiin lanttia myös siitä, annetaanko yksi kerros Uuden ylioppilastalon B-rappua ulosvuokrattavaksi. Kyseinen kerros on muuten edelleen tyhjillään.

Kiinnostavaa, että monissa kysymyksissä äänet ovat jakautuneet tasan kahtia. Jakolinja kyllä vaihtelee. Joskus se on vasen–oikea, joskus poliittinen–sittari, joskus joku muu. Akselilla arvoliberaali–arvokonservatiivi tehtävät jaot eivät ole tällaisia tasajakoja onneksi, sillä jälkimmäiseen joukkoon jää yleensä vain muutama keskustalainen teologiopiskelija.

Raha ratkaisee – viimeistään lantinheitossa. Viimeksi HYY:ssä arvottiin Yhtymän talouspaikkoja. Oma arpaonneni on yleensä huono.

Tänään olisi Kioton pöytäkirjan, joka myös Kioton sopimuksena tunnetaan, vuosipäivä. Näkikö joku jossain lehdessä siitä jotain?

Kioto-sopimuksen autuaaksitekevyydestä voi kyllä olla ihan oikeutetusti montaa mieltä. Ympäristöliikkeiden suunnalta tuleva kritiikki on minusta oikeutettua – eihän sillä käytännössä mitään saavutettu, suuret pahikset eivät kuitenkaan lähde mukaan tai ratifioi sitä (hyi, Ranska!), Yhdysvaltain onnistui vesittää se ennen kuin luopuivat koko leikistä, päästövähennykset ovat toteutuessaankin niin marginaalisia, että pelkkä lentoliikenteen nykyisenkaltainen kasvu mitätöi ne, päästökauppa keskittyy kauppaan eikä päästöihin ja niin edelleen. Sen sijaan jos elinkeinoelämä, varsinkin savupiippu- ja energiateollisuus kritisoivat euron symbolit silmissään kiiluen Kioton kaltaista ympäristösopimusta, ensimmäinen mieleen tuleva kysymys on että missä ne aseet jaetaan.

Kioton kritiikki voi olla paikallaan, mutta kyseessä on kuitenkin ensimmäinen maailmanlaajuiseen päästövähennykseen ja kansainväliseen ympäristösääntelyyn tosissaan pyrkivä sopimus. Jos ei edes sitä saada kunnolla voimaan, voi seuraavan askelen ottaminen olla vielä hankalampaa. Ja päinvastoin. Kansainvälistä ympäristöhallintoa tarvitaan! Jos World Trade Organizationin rinnalle perustettaisiin World Environment Organization, jonka sopimukset eivät olisi alisteisia kauppasopimuksille, olisi kiva. Jee, tahtoo sellaisen!

No, avasin sitten kuitenkin tällaisen kun Viljakahvi niin kovasti ruinasi. Todistin samalla itselleni kulkevani muotien mukana. Jätän perustelematta blogivillityksen hienoutta median ja toimittajuuden muuttumisella, vapaalla tiedonvälityksellä ja demokratian kukoistuksella.

Yritin kyllä taistella blogin perustamista vastaan esimerkiksi sanomalla, ettei minulla ole mitään yleisesti kiinnostavaa sanottavaa tai näkökulmaa. Katsotaan mitä tästä tulee. Enpä kerrokaan osoitetta kellekään, vaan kirjoittelen vähän aikaa ja toimin omana testiyleisönäni. Saa nähdä, syntyykö mitään. Ehkä suljen tämän kaikessa hiljaisuudessa.

Toinen ongelma oli se, etten tietystikään halunnut ottaa mitään valmista blogipalvelua käyttöön. Siispä piti pystyttää oma blogisofta. En kuitenkaan alkanut koodata omaa, vaan latasin netistä päällepäin toimivan näköisen. Ulkoasu oli valmiina. Vehkeen nimi on Nucleus.