Olen viime aikoina sattunut puhumaan moniaalla sukupuolisensitiivisesta kasvattamisesta. Asiaan liittyy paljon uskomuksia, väärinkäsityksiä ja vähintäänkin epätietoisuutta, ja onhan käsitekin vähän hankala. Käsitellään tässä muutama asia.

Mitä se oikein tarkoittaa?
Se kai voi tarkoittaa monia asioita ja sen voi selittää monella tapaa. Itselleni sukupuolisensitiivisyys eli -herkkyys on ennen kaikkea tietoisuutta sukupuolesta (erityisesti sosiokulttuurisesta) ja sukupuolijärjestelmästä.

Kun hahmottaa, miten sukupuolta tuotetaan, miten sukupuoleen kasvatetaan ja miten sitä rakennetaan, ongelmallisiin kohtiin on helppo puuttua esimerkiksi toimimalla toisin ja tekemällä käytänteitä näkyväksi.

Tietynlaisiin käyttäytymismalleihin, jotka ovat tytöillä ja pojilla hieman erilaiset, ohjataan lapsia paitsi tietoisella toiminnalla, myös tiedostamattomilla teoilla. Kannustamalla, kieltämällä, eleillä, ilmeillä, kaikella. Se, miten aikuinen suhtautuu lapsen toimintaan, vaikuttaa siihen, miten hyväksyttävänä lapsi pitää kyseistä toimintoa. Lapsi pyrkii yleensä jossain määrin miellyttämään kasvattajiaan.

Toisaalta kasvattajat ovat taipuvaisia havaitsemaan sellaisia piirteitä lapsessa, jotka ovat heidän odotuksiensa mukaisia, ja vahvistavat näitä.

Mihin oikein pyritte?
Pitkällä tähtäimellä tasa-arvoiseen ja moninaisuutta hyväksyvään yhteiskuntaan.

Lyhyemmällä tähtäimellä siihen, että lapsi voisi ilmaista itseään niin kuin juuri hänelle luontevalta tuntuu ilman, että ulkomaailma tuomitsee häntä esimerkiksi sen vuoksi, että käytös on sukupuolelle epätyypillistä.

Toinen hyvä käytännön tavoite on se, että kaikki lapset voisivat leikkiä keskenään, olla potentiaalisia leikkikavereita. Kärjistys: jos tytöille sallitaan nukkeleikit ja pojille autot ja hirmuliskot, miten he leikkivät yhdessä?

Miten toimitte käytännössä?
Pyrimme kannustamaan lastamme kaikentyyppiseen toimintaan riippumatta siitä, kuinka poikamaisena tai tyttömäisenä sitä yleisesti pidetään. Emme tarpeettomasti kiellä lapselta asioita (muutenkaan, mutta ainakaan sukupuolen perusteella).

Emme valitse vaatteita tai ainakaan niiden värejä sen mukaan, mikä on "sopivaa" (mikä on toki helppoa, kun lähes kaikki on perittyä monelta muulta lapselta). Lapsi saa kyllä itse valita, kun tulee siihen ikään.

Otamme sukupuolen puheeksi sopivissa yhteyksissä. Sopivia tilaisuuksia on esimerkiksi silloin, kun muut kysyvät vauvan sukupuolta tai edellisestä johtuen arvaavat väärin. Ja varsinkin silloin, kun he ohjaavat lapsia tiettyyn käyttäytymismalliin ilmiselvästi sukupuolesta johtuen. 

Emme käytä "tyttöä" ja "poikaa" pronominina, vaan silloin kun sukupuolella erityisesti on väliä. Lapsia voi kutsua myös esimerkiksi lapsiksi tai heidän nimillään.

Eikö sukupuolen piilottaminen, häivyttäminen tai sukupuolettomuus ole vahingoksi lapselle?
Ehkä, mutta kysehän ei ole ollenkaan siitä. Ainakaan meidän tapauksessamme. Sukupuoli ei ole staattinen, pysyvä, vaan alati kulttuurissa muuttuva (osin sosiaalinen konstruktio). Se, minkälaista sukupuolta ilmaisevia lapsia kasvatamme, vaikuttaa aivan olennaisesti heidän mahdollisuuksiin aikuisina.

Stereotyyppistä sukupuolta (joka siis on joidenkin mielestä "normaali") vahvistava toiminta rajoittaa kaikkia niitä ihmisiä, joiden piirteet eivät sovi stereotypiaan. Melkein kaikilla on joitakin tällaisia piirteitä.

Esimerkki: kiltteyteen, suorittamiseen ja tunnollisuuteen keskimäärin enemmän kannustettavat tyttölapset kantavat aikuisenakin taakkaa, joka johtaa helposti syyllisyyteen kaikesta, ylisuorittamiseen ja loppuunpalamiseen. "Pojat ovat poikia"-malli kannustaa toki ottamaan tilan haltuun, toimimaan ja päsmäröimään, mutta esimerkiksi herkät pojat kärsivät "vääränlaisuudesta". Lisäksi "pojat ovat poikia" tarkoittaa usein jotain pahantekoa, jossa joku muu kärsii.

Aina on ollut tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia! Niin olkoon vastakin!
Kaikin mokomin. Puhumme ehkä kuitenkin vähän eri asiasta. Sukupuolten fysiologiset erot ovat kiistattomia, mutta kiinnostavaa on, mitä niiden päälle rakennetaan. Biologia ei määrää kaikkea. Lisäksi on aina muistettava, että asia ei ole niin simppelin kahtiajakautunut edes biologisesti.

Sukupuolten eroista puhuttaessa on hyvä muistaa pari seikkaa: tilastollisia eroja "miesten" ja "naisten" välillä toki on, mutta 1) tilasto ja keskiarvo eivät kerro mitään yksittäistapauksesta ja 2) monesti erot ovat suurempia sukupuolikategorioiden sisällä kuin niiden välillä. Jos vain tietynlainen sukupuolisuus sallitaan, se kaventaa kaikkien liikkumavaraa.

Sitäpaitsi jos olet sitä mieltä, että biologia määrää kaiken, miksi olet huolissasi? Sittenhän se on ihan sama, miten sukupuoli huomioidaan, lopputuloshan on sama. Vai eikö sittenkään?

Kyllähän lapset ovat aina olleet erilaisia ja niitä on hyvä kasvattaa heidän persoonansa huomioiden. Miksi asioita pitää kutsua niin vaikeilla nimillä?
Minusta käyttökelpoiset käsitteet lähinnä helpottavat keskustelua, jottei aina tarvitsisi puhua aidanseipästä. Eri mieltäkin voi olla.

Kyllä se lapsi viimeistään päiväkodissa ja koulussa oppii paikkansa!
Olemme kyllä tuskallisen tietoisia siitä, että muu maailma kasvattaa myös meidän lastamme, hyvässä ja pahassa. Tavoite olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan sekä antaa lapselle itselleen eväitä kohdata se "maailma" että opastaa "maailmaa" ymmärtämään asioita paremmin.

Siksi tämäkin kirjoitus.

Ilmankos virallinen Suomi on ollut hiirenhiljaa Ruotsin sallittua kaikenkattavan salakuuntelun (ns. FRA-laki). En ihmettelisi, vaikka Suomi olisi salaa mukana hankkeessa, joka mahdollistaa käytännössä kaiken Suomesta ulkomaille suuntautuvan viestiliikenteen seurannan.

Ei silläkään väliä, että moinen salakuuntelu olisi (vielä) Suomessa laitonta, eikä se myöskään periaatteessa ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Koska kyseisessä salakuuntelussa ei mennä muutenkaan ihan pykälien mukaan, voidaan hyvin olettaa, että Suomi voi hyödyntää Ruotsin tarjoamaa mahdollisuutta kaikenlaisen ei-toivotun toiminnan suitsimiseen. Varokaa, piraatit! Varokaa, eläinoikeusliike! Varokaa, ympäristöliike! Varokaa, "maahanmuuttokriitikot" ja muut kravattirasistit! Älkää yrittäkökään muuttaa tätä yhteiskuntaa, se on teille vaarallista!

* * *

Yleensä elinkeinoelämän edellytyksiä loppuun asti puolustavat ja turvallisuuslähtöistä yhteiskuntamallia ajavat ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Eikö heitä yhtään haittaa edes se, että yritystoiminnan(kin) tietosuojaa murretaan tässä samalla?

Suuret IT-yritykset eivät enää halua investoida ja rakentaa datakeskuksiaan Ruotsiin kuten ennen, koska asiakkaiden yksityisyyden suoja on niille tärkeä arvo liiketoiminnassa.

Helsingin kaupunki tarjoaa naperoilleen edulliseen hintaan aterioita puistossa, kuten moni muukin kylä. Lapsiperheitä hyödyttävä konsepti on erinomainen.

Ongelma vain on, että ruokalistalla on lähinnä lihaa. Välillä toki kalaa, mutta sekin on lähinnä kirjolohta ja tonnikalaa, joita ympäristöstä tietoinen välttää myös (ks. WWF:n kalaopas).

Helsingin kaupunki ei ole ilmeisesti vielä oivaltanut, että ilmastonmuutos on täällä ja nyt ja se täytyy huomioida ihan joka sektorilla. Ruoka olisi yksi helpohko päästövähennysten kohde. Muutkin ympäristönäkökohdat toki voisi ottaa huomioon. (Sen sijaan realistina en odota hengitystäni pidätellen, että viime vuosikymmenten eläinoikeuskeskustelu alkaisi jotenkin näkyä esimerkiksi ruokalistoissa.)

Toisaalta ei ole suuri ihme, ettei edistystä tapahdu, sillä keittäjille ja päättäjille kasvisruoka lienee edelleen lihakeitto ilman lihaa. Ruokalistan esimerkit vahvistavat tätä käsitystä; ruuista vain hernekeitto sisältää edes hieman proteiinia. Koko yhdeksän viikon aikana kasvisruokaa saa seitsemän kertaa:

- mannapuuro + mehukeitto
- kasvissosekeitto 
- juustoinen sadonkorjuukeitto (?)
- pinaattikeitto
- kasvishernekeitto
- ohrapuuro + mehukeitto
- bataatti-perunasosekeitto

Ei siis edes joka viikko. Mutta missä ovat linssit, pavut, kikherneet, tofu, muut soijatuotteet? Ei niitä varmaan osata käyttää.

Tätä taustaa vasten vinolaisten idea yhdestä liharuokapäivästä viikossa on piristävää toisinajattelua. Mutta saataisiin edes yksi tai kaksi kasvisruokapäivää, missä kasvis ei tarkoita salaattia tai puuroa.

Kenenkään ei tarvitse saada lihaa päivittäin. Ainakaan ravitsemuksellisista syistä.

Yksi keskeisistä miehiä koskevista tasa-arvo-ongelmista on heidän asemansa huoltajuuskysymyksissä ja muutenkin perheissä. Tästä myös ns. "miesasia-aktivistit" – joihin en lukeudu – ovat lyöneet rumpua.

Toisin kuin joskus väitetään, ongelma ei selity sillä, että sosiaalityöntekijät ovat useimmiten naisia eikä korjaannu tuota sukupuolijakaumaa muuttamalla.

Samaan aikaan kerrotaan, että yksinhuoltajaisällisiä perheitä on kolme prosenttia perheistä, kun yksinhuoltajaäitiperheitä 17 %. Perhevapaiden pitämisessä sukupuoliero on aivan murskaava.

Epätasa-arvoon erilaisissa perhetilanteissa ei saadakaan tasoitusta, ennen kuin (perheelliset) miehet ottavat vanhemman roolin haltuun. Leikkisetänä tai äidin pikku apulaisena toimiminen ei riitä, tarvitaan täysivaltaisia ja -päisiä kasvattajia. Se luultavasti edellyttää myös pidempiä jaksoja yksin perhevapaalla, siis pääasiallisena vanhempana.

Tähän täytyy myös asialleen omistautuneiden (koti)äitien taipua. Jos ei jokaisessa tapauksessa yksilötasolla niin ainakin väestötasolla. Viime kädessä valinnanvapauden täytyy olla perheillä itsellään, mutta ohjaavia keinoja on käytettävä.

Uraisä ja kotiäiti -perhemallia ei voikaan selittää taloudellisilla syillä niin usein kuin selitetään – tästä on tutkimustietoa. Parempi selittäjä on asenteet. Niitä voitaisiin muuttaa uudistamalla perhevapaajärjestelmä esimerkiksi ns. 6+6+6-mallin mukaiseksi.

Näin tulee tehdä.

(Anteeksi, että toistan itseäni toistan itseäni.)

EU haluaa lisätä keinotekoisesti maidonjuontia muun muassa pakkojuottamalla sitä koululaisille.

Tämä siitä huolimatta, että (viimeaikaiset) maidontuottajien vaikeudet johtuvat kysynnän vähentymisestä. Rahaa ei tule tarpeeksi maitolitraa kohden, koska tarjontaa on liikaa. Johtopäätös: lisätään kysyntää! Ei leikata tarjontaa!

Siitä huolimatta, että maidon terveellisyydestä on yhtä mieltä vain lobbausjärjestö Maito ja terveys ja vastaavat tahot.

Siitäkin huolimatta, että maitotalous on (muun karjatalouden ohella) yksi merkittävimmistä ilmastonmuutosta kiihdyttävistä teollisuudenaloista. Sivutuotteena saadaan järjestäytynyttä eläinrääkkäystä.

Maidontuotanto – varsinkin tekohengitettynä – nousee ja kaatuu täysin veronmaksajien tuen varassa. Miksi ei siis yhtä hyvin voitaisi syytää niitä miljoonia vaikkapa sen tukemiseen, että maidontuottajat siirtyisivät ympäristön kannalta kestävämpiin ja/tai ihmisen kannalta hyödyllisempiin tuotteisiin?

Internet-aktivisti Matti Nikki oli valittanut hallinto-oikeuteen keskusrikospoliisin päätöksestä lisätä hänen Internet-sensuuriaan käsittelevä sivustonsa sensuurilistalle.

Hallinto-oikeus antoi 20.5. ratkaisunsa (diaarinro 02418/09/7506), jonka mukaan valitusoikeutta ei oikeasti edes ollut (poliisi ei siis varsinaisesti tehnyt päätöstä vaan listaus oli vain normaali hallinnollinen toimi), ja maksatti kulut valittajalla.

Oikeus ei ottanut kantaa sensuurilistauksen lainmukaisuuteen eikä siis muutenkaan tutkinut koko valitusta.

Näin ollen: meillä on voimassa oleva laki, jonka mukaan poliisi voi salaa sensuroida omasta tai jonkun muun aloitteesta käytännössä mitä tahansa, eikä sensuroidulla ole mitään mahdollisuutta tuoda asiaa puolueettoman oikeusistuimen tai minkään muunkaan käsittelyyn.

Ainoa valitustie näyttäisi siis olevan julkisuus, neljäs valtiomahti. Se toimi silloin, kun poliisi lisäsi listalleen WWW:n kehityksestä vastaavan organisaation, W3.orgin. Se ei näytä toimivan Nikin tapauksessa.

Piti ihan käydä katsomassa, mikä se sanakirjamääritelmä oikeusvaltiolle olikaan.

Päivitys 26.5. Nikkiä asiassa edustavan Turre Legalin blogissa on pari lisänäkökohtaa. Sieltä vielä sitaatti:

"Olenkin nyttemmin yhä ennemmän sitä mieltä, että Suomi saa jatkuvasti langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vain siksi, että suomalaiset tuomarit ovat 'uusavuttomia' perusoikeusargumenttien edessä. Niihin reagoimista ei kukaan opettanut oikiksessa."

Päivän sitaatti on ehtaa Ari Vatasta (kok), HS 24.5.2009:

Vatanen esittelikin tilaisuuden lopuksi visionsa energiapolitiikasta. "Hiilidioksidipäästöjen välttäminen on ehkä stalinismin ohella suurin hype, jonka olen elämässäni kokenut", Vatanen sanoi.

Hänen mielestään käsitys ihmisen vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta.

"Hiilijalanjäljen suureneminen on vain merkki siitä, että olemme pystyneet luomaan hyvinvointia", sanoi ydinvoiman nimeen vannova Vatanen.

Ei lisättävää. Vai pitäisiköhän sittenkin vielä Paavo Haavikko -vainaata lainata: "Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse."

Lupasin aiemmin palata pakkokeinolakiuudistusta pohtineen työryhmän komiteamietintöön. Olen vasta ehtinyt silmäillä tuhatsivuista nivaskaa, mutta huomio kyllä kiinnittyi jo pari päivää sitten muutamaan kohtaan erityisesti.

Lakiehdotuspaketti sisältää viljalti uusia pakkokeinoja ja salaisia pakkokeinoja entisten lisäksi. Tässä muutamia.

Laite-etsintä (esityksessä (PDF 3,75 MB) pakkokeinolain 8 luvun 19–21 §) antaa oikeuden tutkia tietokoneen, älypuhelimen tai vastaavan laitteen. Laite-etsintä voidaan tehdä myös etänä (PKL 8:26–28). Tietojärjestelmän haltija voidaan velvoittaa antamaan tarvittavat salasanat (22 §). Lisäksi voidaan antaa datan säilyttämismääräys (23–25 §).

Huomattakoon, että laite-etsintää ei voi tehdä salaa, vaan laitteen haltijan pitää olla läsnä/tietoinen. Ja vaikka pakkokeino on nimellisesti uusi, käytännössä sitä on nykyisinkin tehty esim. kotietsinnän verukkeella.

Tekninen laitetarkkailu (PKL 10:22 § ja PolL 5:22) lisättynä 24 §:llä antaa ymmärtääkseni poliisille oikeuden esimerkiksi murtautua epäillyn tietokoneeseen:

Esitutkintavirkamiehellä on tällöin oikeus laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi, käyttöönottamiseksi ja poistamiseksi salaa mennä edellä mainittuihin kohteisiin tai tietojärjestelmään sekä kiertää, purkaa tai muulla vastaavalla tavalla tilapäisesti ohittaa kohteiden tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä.

Tähän tarvitaan tuomioistuimen lupa, mutta "kiireellisissä" tapauksissa sen voi hankkia jälkikäteen.

Teknistä laitetarkkailua ei periaatteessa voi käyttää viestien sisällön selvittämiseen, mutten näe, miten sitä voisi tietyissä tapauksissa estääkään (vrt. esim. fraasi "the medium is the message"). Ainakaan siitä ei ole selkeästi säädetty.

* * *

Kuten Vaiheinen osuvasti toteaa, kyseessä on myös tietoyhteiskuntalaki(paketti), jonka säätämistä ei saa jättää yksin poliisiviranomaisten harteille. Tarvitaan laajempaa keskustelua.

Koska tekniikkaa on enenevässä määrin kaikkialla, ja koska poliisin pitää saada käyttää kaikkea käytettävissä olevaa tekniikkaa, poliisi on kaikkialla. Vääjäämätön turvallisuushakuisen yhteiskunnallisen ilmapiirin seuraus. Panoptikon.

Tässä yhteydessä muistutan, että 1.6.2009 tulee voimaan laki, joka velvoittaa teleoperaattorit tallentamaan kaikkien viestintätiedot varmuuden vuoksi siltä varalta, että joku joskus syyllistyisi rikokseen. Olet siis (potentiaalinen) rikollinen kunnes toisin ehkä todistetaan.

* * *

Lakiteknisinä huomioina todettakoon, että lakipaketissa on aivan tolkuton määrä ristiinviittauksia, ja sen lukeminen on hyvin työlästä. Kuvittelin, että juuri tällainen ehkäistään kokonaisvaltaisella uudistustyöllä, mutta ei. Poliisilain ja pakkokeinolain suhde on epämääräinen (ks. esim. mainittu tekninen laitetarkkailu).

Tuija Turpeisen ja Markku Fredmanin eriävä mielipide sisältää hyvin mielenkiintoisia pointteja mm. ihmisoikeusnäkökulmasta. Perusteltua kritiikkiä saavat muun muassa asianosaisjulkisuuden riittämätön käsittely, poliisin ja syyttäjän vaitiolo-oikeus (tutkintakeinoista oikeudenkäynnissä) ja poliisin rikoksenteko-oikeus peitetoiminnassa. Kannattaa lukea.

Lisäksi, työryhmän mielestä lakipakettia ei edes tarvitse säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, vaikka sillä rajoitetaankin perusoikeuksia. Perustuslakivaliokunnan toivoisi olevan eri mieltä.

MIT:n tutkijat ennustavat, että ilmasto lämpenee 5,2 astetta vuoteen 2100 mennessä. (Ennuste on varovainen, eikä välttämättä huomioi riittävästi kaikkia palautekytkentöjä, kuten ikiroudan sulamisesta aiheutuvia metaanipäästöjä ja niiden vaikutusta.)

Ennuste toteutuu, jos asialle ei tehdä jotain radikaalia. Koko länsimainen elämäntapamme, puhumattakaan ihmisten enemmistön hengestä ja maapallon ekosysteemeistä, on vakavasti uhattuna. Tämä ei ole liioittelua.

Tajuavatkohan ne päättäjät, jotka eivät aktiivisesti työskentele rajujen päästörajoitusten puolesta, ja varsinkin ne päättäjät, jotka vieläpä vastustavat sellaisia, mitä kaikkea viiden asteen lämmönnousu noin lyhyessä voisi tarkoittaa?

Pitkin vuosikymmeniä on ihmetyttänyt se, miksi ympäristöasiat ovat käytännössä aina alisteisia jollekin muulle, tyypillisesti talousasioille.

Kansainvälisessä politiikassa esimerkiksi ympäristönormit voidaan nähdä kilpailunrajoituksena tai muuten vain hankalana juttuna. Toisinaan on toki jossain marginaalissa ajateltu myös toisin: esimerkiksi että WTO:n rinnalla pitäisi olla World Environmental Organisation, jonka säädökset ja toimivalta eivät olisi alisteisia WTO:n kauppasopimuksille, tai vaikka että UNEPilla olisi vähän hampaita. No, utopian asteellehan nämä ajatukset ovat jääneet.

Ajatus tuli taas esiin, kun kotoinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) perusteli lehdessä (HS 20.5.2009), miksi saimaannorppaa ei tule suojella: "Pakkotoiminta lisää vain rantojen omistajien kiukkua. - - Ihmisten asennetasolla tapahtuva suojelu on tärkein."

Tärkeintä on siis rantojen omistajien mielenrauhan suojelu. Tämä siitä huolimatta, että Metsähallitus (siis Metsähallitus!) oli saman jutun mukaan todennut raportissaan, että norppa kuolee sukupuuttoon, jos ei suojelua tehosteta. Verkkokalastus pitäisi osaksi vuotta kieltää. Tätä ei keskustalaisen ministerin mielestä voida tehdä.

Mutta siis: mitä tekoa maa- ja metsätalousministerillä on norpan suojelun kanssa? Miksei homma kuulu ympäristöministerille?

Tunnustan, etten tätä pohtiessani saanut palautettua mieleeni, onko koko hallituksessa ympäristöministeriä. On toki, Paula Lehtomäki, keskusta.