Tämä on jo vanha juttu, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa ylös käytyäni Vaiheisen blogia kommentoimassa.

Minusta on aika ilmeistä, että virallisen Suomen vaitonaisuus Ruotsin nk. FRA-salakuuntelun kanssa liittyy siihen, että Suomi on mukana hankkeessa ainakin saamapuolella.

Pikauusinta: Ruotsin sotilastiedustelu (Försvarets radioanstalt) saa kuunnella kaikkea rajat ylittävää tietoliikennettä. Suomesta ulkomaille ja takaisin suuntautuva tietoliikenne kulkee lähes yksinomaan Ruotsin kautta. Ilmeisesti myös Venäjän liikenteestä merkittävä osa.

Eli kun sinä käytät Gmailia, Spotifyä, Facebookia, Yahoota, Piratebaytä tai melkein mitä tahansa muuta palvelua kuten soitat Internet-puheluja, Ruotsin valtio tietää siitä.

Suomessa on joiltain osin tiukemmat tietosuojalait eikä vastaava tulisi toistaiseksi kuuloonkaan. Mutta Suomella ei liene juurikaan pidäkkeitä pyytää virka-apuna FRA:lta myös suomalaisia koskevaa tietoa.

Taloussanomat kysyikin tätä (14.11.2009) viestintäministeri Lindéniltä:

Onko Suomella mahdollisuuksia saada Ruotsilta FRA-tiedustelulla saatuja tietoja, ministeri Lindén?

– Ei. Laissa on määritelty tarkkaan, kenellä on oikeus saada (noita) tietoja.

Lindén varmaankin puhuu muunneltua totuutta. Yle kertoo nimittäin jo 14.6.2009 julkaistussa uutisessaan näin:

Rikosylikomisario Kari Tolvanen vahvistaa Aftonbladet-lehdelle, että FRA avusti Suomen poliisia tietoliikenteen salakuuntelussa. FRA:n ylijohtaja puolestaan on ennättänyt kiistää Radiovalvontatiedustelun olleen mukana selvittämässä sieppausta.

Ehkäpä Tolvanen vain sanoi enemmän kuin oli tarkoitus? Kukapa tietää?

Kreationisteja monin tavoin muistuttavien ilmastodenialistien kanssa väittelyyn ei juuri kannata tuhlata aikaa. Kissaa voi sanoa koiraksi, muttei se silti koiraksi muutu.

Skeptical science listaa tavallisimmat väittämät. Ja se kertoo myös, miksi ne ovat perättömiä. Osa on nyt käännetty myös suomeksi.

Hopenhagen? Jokenhagen, Brokenhagen, Flopenhagen, Nopenhagen.

Kööpenhaminasta kotiuduttuani olo ei voisi juuri olla typertyneempi. Maailman johtajilla ja sitä ennen virkamiehillä olisi ollut ennennäkemättömän hyvä tilaisuus pelastaa maailma tuholta, mutta sitä ei tehty.

Ennen kuin joku irvileuka huomauttaa, että ei maailma mihinkään ole tuhoutumassa (esimerkiksi kuten ydinsodassa), voin todeta, että tuhoja on monenlaisia. Ihmisnäkökulmasta karmeaa voi olla katsoa hengenmenetysten lisäksi sivilisaatioiden romahtamista ja yhteiskuntarauhan järkkymistä. Valtavia pakolaisvirtoja.

Esimerkiksi, mitä tehdään puolelle maailman väestöstä, kun heidän juomavetensä loppuu Himalajan jäätiköiden huvetessa?

Itse olisin huolestuneempi muista lajeista. Ihminen on kuin torakka, sitkeä ja sopeutuvainen loiseläjä. Ihmisten enemmistö tai ainakin rikas vähemmistö kyllä selviää. Oikeudenmukaisuudesta ei tosin silloin voida puhua. Ilmasto-oikeudenmukaisuudesta pitäisi puhua.

Mutta jo kahden asteen nousu kuivattaa Amazonin sademetsiä vaarallisen paljon ja tekee jäljelle jääneet alttiiksi palamiselle.

Kahden asteen keskilämpötilan nousu voi paikallisesti, erityisesti napojen lähellä tarkoittaa jotain ihan muuta. Grönlannissa se voi tarkoittaa viiden asteen nousua. Viimeksi kun lämpötila oli siellä niin korkealla, merenpinta oli 5–9 metriä ylempänä.

COP15:n jälkeen olemme kuitenkin matkalla kohti paljon kuumempia aikoja, sillä mikään maa ei luvannut edes omalta osaltaan riittävän suuria päästövähennyksiä. Edes kahden asteen edellyttämiin päästövähennyksiin ei sitouduttu.

Alavat saarivaltiot uppoavat yli puolentoista asteen lämmönnousun jälkeen.

* * *

Ja vielä on niitäkin, jotka eivät usko tämän kaiken olevan tapahtumassa. Ikään kuin kyseessä olisi uskonasia. Että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos (AGW) olisi joku salaliitto. Näille kovakalloisimmille voi todeta esimerkiksi, että täysin ilmastonmuutokseen liittymättä pelkkä hiilidioksidipitoisuuden kasvu – josta ei typerinkään denialisti lie erimielinen – johtaa merien happamoitumiseen ja niiden ekosysteemien vakavaan vaurioitumiseen. Koska monet muut asiat maapallolla ovat hyvin riippuvaisia merien ekosysteemeistä, tällä voi olla yllättäviäkin seurauksia. En haluaisi kokeilla, mitä.

Moni ilmastoskeptikko on sittemmin ryhtynyt ilmastopolitiikan kriitikoksi. Motiivit ovat monet. Tavallista lienee, että ylikuluttava elämänmuoto on käynyt kovin rakkaaksi.

* * *

Neuvottelujen epäonnistumiseen johtanutta ajattelua edustaa hyvin ympäristön ja ilmaston ystäväksi mielellään profiloituva kokoomuspoliitikko Sanna Perkiö uutiskirjeessään:

"Suomen taloudelle kriittinen on pohjoisten metsänielujen laskentamenetelmän valinta. EU:n piirissä on ristiriitoja. Ranska ajaa Suomelle epäedullista laskentatapaa. Pahimmillaan metsienkäytöstä voi tulla Suomelle satojen miljoonien ylimääräinen lasku vuodessa. Se tietäisi pahimmillaan metsäpolitiikkamme ajautumista kriisiin.

Nielulaskenta siirtyneen [sic] luultavasti seuraavaan ilmastokokoukseen, joka pidetään vuoden päästä Meksikossa."

Suomi vaikutti siihen, että tämä yksityiskohta ratkesi ilmaston kannalta epäedullisesti. Suomi mahdollisesti sai aikaan porsaanreiän, jonka koko vastaa Kioton nykyisiä tavoitteita. Ja minkä takia? Metsäteollisuuden, joka on muutenkin henkitoreissaan. Tai metsäpolitiikan, kuten Perkiö itse sanoo. Halvalla lähtee.

Suomen taloudelle osana globaalia taloutta kun käy joka tapauksessa hassusti, jos ilmastonmuutosta ei panna kuriin.

Kun vähän joka maalla on joitakin vastaavanlaisia omia lehmiä ja intressejä, joiden vuoksi halutaan vesittää globaali ilmastokompromissi, lopputulos on nähdyn kaltainen.

* * *

Kööpenhaminassa oli kuitenkin joitakin valonpilkahduksia. Ylätasolla Clintonin lupaus sadan miljardin rahoituksesta kehitysmaille oli tällainen. Mutta ennen muuta ruohonjuuritaso näytti toimivan sekä neuvotteluissa (esim. kansalaisjärjestöjen vaikutus eräisiin REDD-mekanismin yksityiskohtiin oli aivan oleellinen) että kadulla (noin 100 000:n ihmisen mielenosoitus on melkoinen kokemus, ja pienempiä mielenosoituksia oli lukuisia) ja vaihtoehtotapahtuma Klimaforumissa.

Klimaforumissa puhuneen ja eräässä yleisökeskustelussa puhetta johtaneen George Monbiot'n mukaan neuvottelujen pitäisi ottaa kaksi lähtökohtaa:

1. Jätetään puut pystyyn

2. Jätetään hiili maan alle

Näillä päästään jo pitkälle. Kakkoskohtaan hän esitti perusteluna muun muassa sen, että niin kauan kuin öljy- ja muu teollisuus investoi öljyn varaan, sillä on äärimmäisen voimakas intressi säilyttää investointinsa arvo. Tämä intressi syö monin tavoin pyrkimystä päästä hiiliriippuvuudesta eroon.

Vastaavasti uusiutuvien energiamuotojen varaan tulevaisuudessa potentiaalisesti investoivilla ei vielä voi olla mitään vastaavaa intressiä.

Myös Fifi kirjoitti Monbiot'sta.

Ehkä kuitenkin oleellisinta olisi pohtia, miten loput öljy- ja hiilivaroista saataisiin pysymään maan alla.

Niin kauan, kuin fossiiliset siirtyvät tätä vauhtia maan alta ilmakehään, toivoa on vain vähän.

Samaan aikaan toisaalla: Helsingin opetuslautakunnan mielestä (äänin 6–5 (2kok-1sdp-1rkp-1vas-1ps vs. 3vihr-1kok-1sdp)) kouluissa ei voi olla yhtä kasvisruokapäivää viikossa, vaan liharuokapäiviä pitää olla viisi. World Watch Instituten mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä yli puolet aiheutuu lihantuotannosta.

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluita ja muutenkin maailman pelastamista näyttäisi hidastavan se, että suunnilleen jokainen maa maailmassa yrittää saada ne muut tekemään jotain – vähentämään päästöjä, maksamaan kehitysmaille, mitä ikinä.

Kukaan ei vain ole itse kovin halukas ryhtymään tositoimiin.

Suomi esimerkiksi haluaa miellyttää kepua äänestäviä metsäomistajia, eikä hakkuita saisi laskea hiilen lähteiksi. Ikävä vain, että samoilla säännöillä pitäisi saada metsäkato kuriin myös muualla maailmassa.

Kiva kuitenkin, että useimpien mielestä jotain tarttis tehrä (kunhan ei mun). Ehkä suunnilleen muiden paitsi Saudi-Arabian mielestä.

Samaan aikaan toisaalla: eilispäivän piristävin juttu oli Yes Menin valetiedotetempaus, jossa Kanada muka lupasi mm. merkittäviä päästövähennyksiä. Lisätiedot esim. CBC:n jutusta.

Kaksi vuotta sitten ministeri Sirkka-Liisa Anttila lupasi, että tehotuontantoeläinten asiat hoidetaan kuntoon. Nyt on nähty, että mitään ei ole tapahtunut.

Kaikki asianomaiset viranomaiset pakenevat toistensa selän taakse, ja lihateollisuus ja lihansyöjät luistavat kuin koira veräjästä, kun yksittäiset tuottajat hoitavat syntipukin roolin.

Monessa muussa maassa ainakin ministeri vetäisi johtopäätökset.

Tämä on aivan sikamaista kaikin muin osin, paitsi sikojen itsensä osalta. Heillä ei ole sikamaisuuksiin mahdollisuutta.

Katso lisää materiaalia osoitteesta sikatehtaat.fi ja jätä se joulukinkku jo viimeistään tänä vuonna rauhaan.

Eilen Kööpenhaminassa kokoontui suurin mielenosoitus, jossa minä olen ollut. Poliisi puhui yli 50 000 mielenosoittajasta, järjestäjät 100 000:sta. Koska poliisin arviot ovat yleensä hyviä kerrottuna puolellatoista, pannaan riita puoliksi ja todetaan, että meitä oli 75 000, mutta luulen, että se on aliarvio.

Ennätysyleisö yritti luoda painetta Bella Centerissä neuvotteleville YK:n ilmastoneuvottelijoille tyydyttävän ilmastodiilin aikaansaamiseksi ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttamiseksi. Ilmeisesti vielä on yllättävänkin paljon toivoa jonkinnäköisestä sitovasta poliittisesta paperista, joka voisi saada päästöt laskuun. Juridisesti sitovan sopimuksen aika olisi vähän myöhemmin.

Olisi parempi, koska muuten peli voi alkaa olla menetetty.

En ole itse varsin hyvin perillä neuvottelujen etenemisestä juuri tällä hetkellä, koska lapsenhoito velvoittaa, mutta toivottavasti ehdin kohta alkavalla viikolla palata asiaan hyvien uutisten kera.

Matkan varrelta vaatimuksia ja sloganeita, joihin kaksivuotiaskin voi yhtyä:

Change the system, not the climate

Change the politics, not the climate

There is no planet B

Climate justice

Planet not profit

Nature doesn't compromise

No false solutions

Koska en näköjään itse saa blogatuksi, tyydyn jakamaan linkkejä.

Kannattaa perehtyä Otson suuntaa antaviin, mutta erinomaisiin laskelmiin siitä, mitä autoilu Helsingissä todellisuudessa maksaa: Kaupunkiautoilun hinta.

Helsingin yliopistossa otetaan käyttöön "liukuva työaika" vuodenvaihteessa. Kuulostaa hyvältä. Perusteluissakin on sanottu, että tämä uudistus lisää joustoja.

Todellisuus vain on aivan päinvastainen. Kyseessä on eufemismi kellokorttijärjestelmän käyttöönotolle sekä kontrollin ja byrokratian maksimoimiselle.

Esimerkiksi yliopiston atk-hommissa on tähän asti käytännössä ollut aivan sama, mihin aikaan päivästä ja mistä paikasta työt tulevat tehtyä, kunhan tulevat. Tämä on ollut sekä työntekijän, työnantajan että varsinkin yliopistoyhteisön etu: tarvittavat huoltotehtävät ja korjaustoimenpiteet on voitu tehdä nopealla varoitusajalla ja kummallisiinkin aikoihin.

Käytännössä jotkut atk-gurut ovat tulleet töihin puolelta päivin ja lähteneet kahdeksalta, omasta valinnastaan. Tai korjanneet rikkimenneen järjestelmän kotoaan. Järjestelmäylläpitoa on useimmiten paikalla käytännössä koko päivän.

Tämä muuttuu nyt. Työnantaja – joka muuten kohta kuuluu EK:laiseen liittoon – lakkaa joustamasta, työntekijä kyllä voi joustaa vastakin.

Hyvä esimerkki tästä kävi ilmi koulutuksessa: "Työnantaja antaa joustoa [työaikasaldossa] jopa 5 tuntia", kun taas maksimikertymä on 40 tuntia. Joustamisen määrässä on siis tietty epäsymmetria. Iltaliukuma on neljä tuntia, aamuliukuma kaksi.

Plustunteja ei saa tietoisesti kerätä, mutta yhden kokonaisen saldovapaapäivän pitäminen edellyttää +15 tunnin työaikasaldoa.

Hirvittävä määrä hallinnollista paperinpyöritystä leimausoikeuksineen, korjauslomakkeineen ja kellonkyttäyksineen on luvassa. Kun työaika päättyykin toisessa kiinteistössä kuin oli tarkoitus, lähetellään (paperi)lomakkeita jonnekin keskitettyyn kellokorttitoimistoon. Ennustajanlahjoille tulee käyttöä. Tämä kaikki tulee maksamaan silkkaa rahaa yliopistolle. Piilokustannuksia. Runsaasti.

Työntekijän näkökulmasta tämäkin uusi kontrollimekanismi on vain yksi luku lisää työelämän huonontumisen historiassa.

Atk-väelle tämä tarkoittaa, että yliopisto menetti jälleen yhden kilpailuvaltin suhteessa yksityisiin työnantajiin. Palkallahan ei ole koskaan kilpailtu.

(Uudistus koskee "muuta henkilöstöä" eli ei opettajia ja tutkijoita.  Itse olen osa-aikainen, minkä takia järjestelmä joustanee hieman paremmin, kun saldo lasketaan "tuntikeräilynä". Paikkaan työaika silti on sidottu, toisin kuin työtehtävät.)

Pyöräilykypärää on ihan hyvä käyttää. Mutta se ole tämän kirjoituksen aihe.

Nyt puhe on siitä, mikä on kypäräkeskustelun suhde pyöräilyn turvallisuuteen. Suomessa laki suosittelee kypärän käyttöä. Toisinaan vaaditaan "kypäräpakkoa", eli että käyttämättömyys sanktioitaisiin.

Pyöräilykypärästä ei oikeastaan pitäisi ollenkaan puhua, koska se vie huomion pääasiasta. Kypärän käyttö on yksilötasolla turvallisuuden kannalta ihan ok, käyttöpakko taas erittäin haitallista. Selitän.

Kokemuksesta tiedetään, että kypäräpakko erilaisista syistä vähentää pyöräilyä noin kolmanneksella. Tiedetään kuitenkin myös, että pyöräilyn lisääntyminen lisää pyöräilyn turvallisuutta ja kääntäen, pyöräilyn väheneminen tekee siitä vaarallisempaa. Näin on muun muassa poroefektin takia: yksinäinen pyöräilijä on kuin poro Lapissa: ei tule huomatuksi, jää auton alle. Lauma huomataan.

Lisäksi, vaikka kypärättömyys lisää hieman vammautumisriskiä onnettomuustilanteessa, pyöräilyn lisäämisen (tai kypäräpakolla sen vähentämisen) kansanterveydelliset vaikutukset ovat merkittävämmät. "Kypäräpakon positiivinen vaikutus elinikään on vain 1/50 sen negatiivisesta vaikutuksesta", kertoo Polkija-lehden (5/2009, PDF) asiantunteva artikkeli aiheesta. Jutussa on myös muita kiinnostavia lisätietoja.

Pyöräilykaupunkina tunnettu Kööpenhamina on visusti varonut puhumasta ääneen kypärän käytöstä: se saa ihmiset vähintäänkin alitajuisesti ajattelemaan, että pyöräily on vaarallista, siksi pitää käyttää kypärää. Tämä entisestään vähentää pyöräilyn suosiota ja siis vähentää sen turvallisuutta.

Turvallisuusfriikkiydestään tunnetussa Ruotsissa julkaistiin suunnitteluohjeisto, jonka kannessa kypärätön pukumies polkee rennosti autojen välissä. (Oheinen kuva.)

Suomessa valittu Liikenneturva-vetoinen pelottelulinja ampuu siis itseään jalkaan. Jostakusta voi tuntua paradoksaaliselta, että juuri Köpiksessä kypärän käyttö paraikaa lisääntyy hurjasti. Ei Suomessa vaan.

Vain vähän yksinkertaistaen voidaan siis todeta, että kypäränkäytöstä moralisointi tai varsinkin kypärän käyttöpakon vaatiminen tekee pyöräilystä vaarallisempaa.

Jos ollaan oikeasti huolissaan kypärän käytön sijaan pyöräilijöiden turvallisuudesta, toteutettakoon edellisten postausten visiot. Sen jälkeen kypärän käyttö, jos sillä nyt on niin väliä, kyllä hoituu itsestään.